Vuosi 2013, mitä tulikaan tehtyä.

Ostin ensimmäisen oman autoni, maksoin sen kerralla poiskin. Puoli vuotta sitä metästettiinki, aika läheltä se sitten löytyikin, otin matkaan samantien. Päätettiin että muutetaan Taavin kans yhteen, sen jälkeen tultiin siihen tulokseen että mehän rakennetaan oma talo. Taavin ehotus itseasiassa, en minä olis sellasta sille uskaltanu ees ehottaa, että osaa se yllättää minunki mies. Sitten ei muutakun tontin metästykseen, ja viimein se löytyi ja nyt kuun alussa maksettiin tontin varausmaksu. Erittäin jännä tunne kun tietää osotteen, missä tulee asumaan rakkaan kanssa toivottavasti loppu elämän. Ei tartte enää kattella katuvaloja tai miettiä mihin aikaan kuuntelee musiikkia tai muuten vaan möykkää.

Olen myös ollut vuoden samassa työpaikassa, parasta siinä on kun saa tehä töitä vielä ihmisten kanssa, jotka olivat siellä kun tulin. Olen huomannut, että en todellakaan ole helpoin ihminen työkaverina, pomotan aika paljon ja sanon toisinaan aika töksäytellen/töykeästi mitä ajattelen ja jos joku ei toimi. En jaksa padota kaikkia ajatuksi sisääni. Taavikin on varmasti saanut kokea tämä minun pimeän puoleni. Mutta onneksi hän on ku viilipytty minun seurassa, laskee minun verenpainetta pelkällä olemassa olollaan (toisinaan kyllä nostaakin sitä).

Sellasta on tapahtunu tänä vuonna, ja paljon muutakin. Muistoja joita ei halua unohtaa, eka tapaaminen appivanhempien kanssa, reissut kullan kans Kittilään ja kotia, sukujuhlia, jolloin taas muistaa että perhe on paras ja pahin, mutta ei siitä eroon pääse. Seuraavaa koulutusakin olen hieman jo hahmotellut päässä, en tiedä milloin on sen aika. Olen minä miettinyt myös talon sisustusta ja muita huoneratkasuja, veikkaan että se leivinuuni on suurin murheen kryyni.

Vanha sitä jo alkaa olemaan, ajattelin että olisin lähteny kuokkiin kaverien juhlia ja kaupungille pitkästä aikaa juhlimaan, mutta väsyhän se yllätti, ei jaksa enää näitten työpäivien jälkeen lähtä yhtään mihinkään. Istun keittiönpöydän ääressä ja kattelen ikkunasta raketteja. Avasin viinipullonki ettei tartte lähtä ajeleen mihinkään kattoon raketteja, vaikka meillä töissä oli viime vuonna komiat tulitukset. Joskus sitä suunniteltiin oikeen uuden vuoden juhlia ja yritettiin laskea että kuinka paljon juotavaa sitä tarvii illaksi... Juu ei enää, onneksi. Taavi on luvannu lopettaa tupakan polton kokonaan, minä lupasin vastavuoroisesti lopettaa sipsien syönnin kokonaan. Sipsit on oikeasti se syy miksi minä näytän tältä, se on aina ollu minun pahe. Oliskohan siinä tarpeeksi tietoa mitä minulle on tänä vuonna tapahtunut? Niin ja alotin tämän blogin. Nyt palaan suunnittelemaan keittiötä, siitä tulee hieno, ei välttämättä heti, mutta jossain vaiheessa kun se saadaan valmiiksi. Onnellista ja tapahtumarikasta vuotta 2014 kaikille, kiitos kun olette olemassa. Elina kuittaa ja kiittää.

Pitäs päästä siihen normaalii rytmiin.

Tai mitä se normaali rytmi mulla sitten ikinä onkaan. Vois vaikka alottaa sillä, että lopettas syömisen jossain vaiheessa iltaa, mutta  mitä sitten jos saan ruokaa naaman eteen vasta ilta kymmenen aikaan. Sitten olis tuo unirytmi.. En minä saa unta ennen puolta yötä, vaikka joskus oliski päivävuoro, sitten aamulla väsyttää entistä enemmän. Sitten on nuo kaiken maailman jouluherkut mitä tänne minunki luo on kertyny, vaikka en kotoa ottanukaan matkaan oikeastaan mitään.

Joulun tosiaan olin töissä, taas.. Joulupäivänä ku pääsin töistä, lähettiin Taavin kanssa ajaan meille kotio, ja sepä olikin matka. Erittäin liukasta, jossain vaiheessa hieman hiekkaa tiellä ja viiminen 10 kilometriä pelkkää jäätietä, missä vesi valu. Ei paljon perä pysyny tiessä, Taavihi piti käjet melko visusti ratissa tai sen läheisyydessä. Tapanina mentiin sitten juhliin perhepiirissä mummun synttäreitä, sehi matka oli aika mielenkiintonen. Nyt on Taavikin tutustutettu äitin puolen sukuun, ihan hyvin se pärjäs, vaikka vähän ujo onki, varsinkin hieman kova äänisessä seurassa. Iskä ja vanhempi veli oli auraamassa tai hiekottamassa oikeastaan koko joulun, ja maholisesti näistä säistä johtuen Soneran linkkimasto oli/on aatosta asti ollu rikki, toisin sanoen meijän kotikylässä ei ole kenttiä, ei puhelin taikka netti. Pelottavaa oikeasti, vaikka onhan se mukava välillä olla ilman mitään, mutta mitä sitten ku iskällä tai veljellä pitäs saaha meihin yhteys. Taikka jos joku sairastuu vakavasti, ei voi soittaa ambulanssia ku ei ole kenttiä. Äiti lupas soittaa ku saavat sinne yhteydet takas, ei ole vielä soittanu. Miten voi nyky aikana tapahtua tällasta? Joku kylä olla täysin eristyksissä monta päivää, eikä kukaan tee asialle mitään.

Kotonakotona

Olin minä ollu ihan kilttinäkin, sain lautasia, aterimia, reseptikirjan mihin saan itekin lisäillä kaikkea, autolaturin puhelimeen (ei toiminu, en tiiä vielä missä vika), lapaset, Pandora-korun, pari muumirasiaa ja vohveliraudan. Äiti sano että yks minun lahja on vielä kavoksissa, jos ennen juhannusta löytyy, niin olis ihan kiva.

Nyt minä alan taas vähentään tätä minun syömistä, ei päästä bikinikuntoon tällä vauhilla. Salikin aukeaa onneksi taas, jos jaksaa töitten lomassa käydä. Alkaa vaan tämä joulunaika viemään veronsa, eikä ole niin paljon tuota energiaa, että jaksais tehä mitään ylimäärästä. Varsinkin joulupäivän tuntu että jalat ei vaan kanna enää päivän päätteeksi.

Pari viiniä jouluksi

Näin joulun alla  mietin, että voisin vähän mainostaa viinejä. Ja eritoten viinejä, jotka sopivat joulupöytään, toisin sanoen suun myötäisiä ja maistuvia viinejä. Ensimmäisenä valkoviini jota juon aina kun en keksi mitä viiniä joisin. Sopii tilanteeseen kuin tilanteeseen, minkä ruoan kanssa tahansa, nimensä mukainen joutuisa viini. Suosin saksalaista myös viineissä; Devil´s Rock Riesling. Tätä maisteltiin joskus koulussa ja sille tielle on jääty. Saksalaista laatutyötä.

Devil´s Rock Riesling

Sitten punaviini, jonka ostin ihan vaan mielenkiinnon vuoksi, kun en erityisemmin italialaisista taikka ranskalaisista (vanhoista viinimaista) viineistä ole perustanut. Tämä oli tullu Alkoon uutuutena ja tuli jonkin sortin olo, että tuota pitää maistaa. Italiasta, Toscanasta Santa Cristina. Rypäleitä kaksi, Sangiovese (jota en ole ainakaan muistaakseni maistanut) ja Merlot, toimiva yhdistelmä täytyy sanoa. Pidän enemmän valkoviineistä, mutta juon mielelläni myös punaviinejä, mutta pari lasillista menee kyllä. Tämän viinin kohdalla kävi vaan aika hauska juttukin. Tein ukolle mutakakkua ja päätin sitten nauttia suklaista mutakakkua ja punaviiniä, jokaikisen kulauksen jälkeen sain kamalan aivastuskohtauksen, siis aina kun otin hörpyn punaviiniä jostain syystä alkoi aivastuttaan. Taavi teki minulle diagnoosinkin, että olen ilmiselvästi allerginen kaikille viineille. Onneksi hällä ei ole minkään sortin valtuuksia tehdä sellaista diagnoosia, joten voin jatkaa harrastustani.

Santa Cristina, Sangiovese, Merlot

Jos jollakulla on onkelmia jouluviininsä valinnassa, suosittelen kokeilemaan näitä viinejä. Molemmat ovat myös kohtuu hintaisia, ei tarvi venyttää penniä näiden suhteen.

Salilla ja piparien tekoa. Toisin sanoen, ihan yhtä tyhjän kans.

Pipareita ja joulun valoja

Tehtiin siskon kans perjantaina pipareita ja joulutorttuja ja katottiin Toljanteria. Ollaan tehty samaa viime vuonnahi, nyt ei vaan mahettu ehtiä Joulukirkkoon. Ensi vuonna yritetään päästä. Joo en tehny piparitaikinaa itte, tulis aivan liikaa pipareita. Ostin Myllyn Parhaat Piparitaikinan, missä luki että tehty uudistuksia kuluttajaraadin kanssa. Oli mielestäni paremman makusta mitä ennen, mutta tuli aika vaaleita pipareita, varmaan osaksi siitä syystä ekat pellit paistu vähän liikaa.

Olin tänään reipas ja kävin salilla kävellen, sali on sentäs kaupungin toisella puolen, sai raikasta ilmaakin samalla. Nyt ei ollu ees ruuhkaa, sai rauhassa ähkiä ja puhista menemään. Vähän vaan tuntu että polvet sanoo sopimuksen irti, jalkaprässin kyllä kesti kaikki 3 sarjaa, mutta vatsarutistuksissa taljassa kolmas sarja meinas olla tuskaa. Polvet ei vaan tykkää jos oon paljon niitten päällä. Oon kyllä huomannu sen ennekin, en ole paljon harrastanu kontallaan oloa siitä johtuen (olipa vähän irstas laini). Illan ratoksi sitten koristelin pipareita, tein minä Miehellekin oman piparin.

Kullan pipari, joku fiksu tietää tästä jo Miehen nimen.

Taavihan se on, minun mies. Paras mies mulle! Taaskaan siitä ei kuulu kämpile, saan kohta syyä uudestaan ruoan sen kanssa, ku on uudestaa nälkä. Vaikka söinki ison läjän muusia ja makkarakastia, hyvää ruokaa saattaa syyä paljon, vaikka ei enää nälkä oliskaan.

Olipas rykäsy, nyt viikonlopun viettoon.

Kaheksan päivän työputki on nyt ohi! Tavallaan se ei tuntunu niin pitkältä mitä pelkäsin, johtuen osaksi siitä että kaikki päivät on yhtä mössöä. En todellakaan tiedä/muista mitä tapahtui minäkin päivänä taikka missä vuorossa oon ollu, saatikka mitä ruokaa oon tehny! Vähän meinas päivästä voimat ehtymään, ei jaksanu tallustaa aivan entiseen tahtiin ja nyt  on jalat kipeät ja turvoksissa. Eikä tartte kuunnella joululauluja muutamaan päivään, salissa net soi vielä niin kovalla ku immeisistä lähtee niin paljon ääntä, oravanpyöräkö? Ei voi aina ymmärtää. Kämppäkin on ku pommin jäliltä, huomenna pyykkään (viikkaan ensin vanhat pyykit pussista), tiskata tiskit molemmista altaista, kokeilla uutta pöytäliinaa minä löysin eilen kaupungilta ja jos pihallekin vielä ehtis touhuileen. Niin ja se minun lamppuprojektikin odottaa kaapissa, ukko toi mulle Dremelin (appiukolta sain suojalasit..) lainaan, saan kokeilla miten se toimii. Huomenna minä nukun ainakin yheksään, väsyttää jo nyt mutta yritän pysytellä hereillä vielä muutaman tunnin. Sen verran hyvin tosiaan menny nuo päivät sekasin, että en ole varma tuleeko Mies huomenna vai ylihuomenna takasi, muistaakseni ylihuomenna. Vois tehä taas vaihteeksi jotain oikeeta ruokaaki kämpilä, jää ruoanteko aika vähiin taas.

Päätin että paljastan hieman mejän suunnitelmia. Ei olla vielä päätetty millanen talo met rakennetaan/rakennutetuttaan, mutta yksi malli on tosi vahvoilla.

Ja tässä se nyt olisi;  Muurametalot

Yritetään löytää sellanen talo mitä tarvis muokata mahollisimman vähän rakenteellisesti, koska muutoksia siihen tulee varmasti jonku verran, esim. leivinuuni, net paneelit ja jonku verran muutaki. Oon onnellinen siitä, että miellä on suurin piirtein samanlaiset suunnitelmat siitä, millasessa talossa met halutaan asua.

Arvonta lukemassani blogissa.

Kotia ja unelmaa blogissa on ihana arvonta käynnissä. Pitäsköhän minunki laittaa jossain vaiheessa jonku sortin arvonta. Sen suunnittelu menee varmana ensi vuoden puolelle.

Neljä päivää meni niin että hurahti ja taas kulta lähi töihin kuudeksi päivää, minun työputki jatkuu (3/8) että tuskin tulee tylsää. Saahaan taas olla viikonloppu vapaalla varmaan muutamaan kuukauteen. Maanantaina saahaan uudet työvuorolistatki, tietää sitten miten on joulunpyhät töissä. Olen ilmottanu toivomukseni, mutta saas nähä miten käypi. Huomenna taas kiire päivä tiedossa, lähtis sitten käymään vaikka salilla mutkan, jos vaikka sais purettua höyryjä. Maanantaina käyn sitten iltakäelyllä raittiissa pakkasilmassa, jos ottas vaikka kameranki matkaan. Toivottavasti on hyvä ilma.

Kroppa ongelmia.

Muutama kilo pitäs saaha pois.

2 vuotta sitten olin meleisessäni kunnossa, painoa oli jotain 58 kg (pituutta minulle on siunattu 158,5 cm). Sitten tuli Mies kuvioihin ja hän toi aina jotain herkkuja (sipsejä/karkkia) kun tuli mulle yöksi, ja minähän syön kaiken mitä on näkösällä. Kaiken lisäksi tykkään hyvästä ruoasta, hyvä ruoka sisältää voita ja kermaa. Vaikka minä syön terveellisesti, tämä minun lievä ylipaino johtuu vain ja ainoastaan herkkujen syönnistä. Nyt olis hyvä kannustin päästä taas näistä ylimääräsistä kiloista eroon; maaliskuussa lähen porukoitten kanssa eteläänetelään. 13 viikkoa tehokasta laihutus aikaa, ja joulu välissä..

Noh mitä minä sitten ajattelin tehä asialle? Salillahan minä oon käyny melko säännöllisesti pitemmän aikaa, mutta taas voisin pistää kolmosvaihteen silmään. En syö ukon herkkuja, saa itte syyä sipsinsä, tämä saattaa olla se haastavin osuus. 5 kg pitäs ainaki saaha pois, ja haluaisin taas mahtua kaikkiin farkkuihini mitä tuolta kaapista löytyy. Mieskin puhuu että lopettaisi kokonaan tupakan polttonsa vuoden vaihteessa (poltaa sillon ku minä en ole maisemissa), jos hän luopuu jostain, voin kai minäkin. Enkä minä halua miestä, joka haisee tupakalta, muuten tuo on paras mies mulle. (Olen maininnut hänelle asiasta pariin otteeseen.) Nyt kun olen maininnut asiasta täällä, missä joku saattaa oikiasti lukea tämän, yritän muistaa aina kun laitan jotain suuhuni mitä olen luvannut itselleni. Se mitä painan saattaa heitellä todella paljon saman päivänkin aikana, huomasin sen pari vuotta sitten. En myöskään omista puntaria, (salilla kyllä on) joten en halua mennä sen mukaan mitä painan tai lopettaa saavutettuani tietyn kilomäärän. Sitten kun mahdun vanhoihin toppahousihin sekä farkkuihin olen tyytyväinen. Ja haluan vatsalihakseni takaisin! Niistä minä tykkäsin tosi paljon.

Tässä olis vielä muutama tunti tehokasta peliaikaa ennen töihin menoa, vois askarrella yhen purnukan taas valmiiksi. Teen joululahjaksi parit, joten kuvia en voi niistä ainakaan vielä laittaa.

Sitten vähän kuvaa mitä eilen tein. Suklaa maapähkinävoi- keksejä, ikinä en ole tehny mitään maapähkinävoista ja halusin kokeille. Ohjeen bongasin täältä: Suklaapandan keittiössä muokkasin sitä vähäsen sekä tarkoituksella että vahingossa... Eli ei mitään uutta minulta. Suklaana käytin taloussuklaata ja  Fazerin Suomisuklaata (sai valkosuklaatakin joukkoon) tuli hyviä. Mieski söi illalla muutaman kappaleen. Itse söin vain yhden!!! Onneksi keksit säilyy hyvin; ei ole tarvetta syödä kaikkea kerralla. Helppo ohjekin kaiken lisäksi.

Keksien testailua.

Siivouspäivä.

Jouluvalot tuli laitettua

Sanoinhan että tänään voipi olla toinen fiilis joulun suhteen. Siivosin ja innostuin vaihtaan kämpässä vähän järjestystäki. Saas nähä millasen shokin Mies saa ku tulee huomenna, kun laitoin kaiken lisäksi jouluvalojaki. Tuon kynttelikön ruokapöydälle, joka on nyt toistekäsin, tuo vähän enemmän tilan tuntua. Tähden sain kans ikkunaan, mutta täytyy käydä ostaan jatkoroikka että saa valon. Sain pyykättyäkin pari koneellista ja tehtyä "mitä kaapeista löytyy" lasagnen. Hyvää tuli (ostan huomenna hyvää juustoa siihen kuorrutteeksi päälle niin kelpaa Miehellekin).  Paistoin sitten pari levyä torttuja samalla ku oli uuni lämmin, ekat tortut glökin kanssa ja lämpimänä paras.

Nyt kattelen samalla Suomen kauneinta kotia. Valmiiksi jo päässä lenteli ideoita ku järkkäsin tätä kämppää vähän uuteen uskoon ja sitten näytetään vielä aivan ihani vanhoja koteja!!! Minä en ala. Pääsis jo suunnitteleen omaa kotia, ja kuinka paljon rahaa siihenni saa menemään. Nytki pitäs saaha keittiöön vähän joulusemmat verhot, jos huomenna löytys. Siihen passais kyllä joku kappakin, en vaan ole löytäny vielä mieleistä. Kaikissa lukee jotain Vintage tai jotain sellasta, en taho mitään sellasta. Uudesta ollaan muka tehty vanhaa, ei kiitos. Joko oikeasti uutta tai oikeasti vanhaa.

Joulukuu ja sehän näkyy ja tuntuu.

Töissä on kiire, ihmisiä on liikaa kaupoissa, kaikilla on tulenpalava kiire joka paikkaan ja siinä hötäkässä ei muisteta olla ystävällisiä taikka osata ajatella toista kanssakulkijaa; aattona rauhotun sitten. Tältä minusta alkaa tuntua tämä joulun odotus. Anteeksi jos lannistan jonkun alkavan joulun odotus innostuksen, mutta tältä tuntuu tällä hetkellä. Huomenna saattaa olla eri fiilis, tänään on vähän väsyny olo. Enkä minä tiiä mitä haluan joululahjaksi! Iskä sano että vain kolme toivomusta, mutta jos minen keksi mitään. Joutuu käyttään liikaa aivoja, kun pitää miettiä perheelle joululahjat ja sitten vielä itellekin. Kahdelle kummitytölle olen lahjat ostanu, nuorimmainen uupuu, siskolle ja ukolle olen lahjat ostanu. Sitten vanhemmille ja mahollisesti appiukolle teen ite jotain kivaa (tai hyvää, heidän mielestä) en paljasta siitä vielä enempää. Jos lahjat ei onnistukaan, täytyy varmaan harjotella kertaalleen...

Tilasin myös muutamia talopaketti-esitteitä, saahaan ukon kanssa miettiä yhessä. Kävin myös Älvsbytalon esittelijän juttusilla tässä yks päivä (mainitsin edellisessä kirjoituksessa asiasta), valaisevaa etten sanoisi. Hieman petyin tarjottuihin sisustus vaihtoehtoihin. Muutama lattiavaihtoehto, kolmenlaiset kaappienovet... Ei kaakeleita.. Ja seiniin vain tapetteja tai levy ja maalaus. Minä en jaksa miettiä koko taloon tapetteja! Eikä ne oikeen ole ees minun mieleen, tai siis liiankin moni tapetti on minun mieleen, joten niitä häätys vaihtaa melkosen tihiään.. Joten luulen, tai olen oikeastaan varma, paneeli on oikea vaihtoehto. Mutta en halua puun väristä, vaan maalta seinät hieman vaaleiksi, mutta kuiten että puun kuviointi näkys läpi. Olis hyvä että sais mahollisimman paljon samasta paikasta. Tai sitten paketista vaan seinät pystyyn ja keittiö ja kylppäri ja seinät "oikeilta" toimittajilta. Sitten täytyy vaan toivoa että Mieski ajattelee ees suurin piirtein samoin.. Ainaki paneelit se haluaa seiniin ja mahollisesti kattoonki. Mies tulee parin päivän päästä (esitteet toivottavasti kans) niin saahaan jutella tarkemmin asiasta.

Minua on muistettu :)

Sain tunnustuksen Onni on matka - ei määränpää-blogin pitäjältä Riikalta. Kaunis kiitos ystäväiseni. Nyt minun sitten olisi laitettava kymmenelle muulle blogille tämä etiäpäin. Minulta tunnustuksen saavat seuraavat blogit:

Minibudjetilla- Hää- ja lifestyleblogi

Ellin koti

Yummy Baker

Suklaapandan keittiössä

Pullon henki

Vain elämää, ei sen enempää

Vaaleansininen uni

Pikkuhiljaa kotona

Leivontablogi Murupulla

Vanilija

Nämä blogit ovat sellaisia mitä seuraan, saan niistä inspiraatiota, uusia ideoita ja paljon ajattelemisen aihetta. Hirveästi en jaksa istua koneella, enkä seuraa aktiivisesti montaa blogia. Toisinaan on myös mukava lukea mitä muut ihmiset tekevät. Hieman olen utelias luonteeltani.

Tässä sitten paljastus minun elämästäni; ollaan ukon kans nyt maksettu varausmaksu mejän tontista! Loppuviikosta meen käymään talopakettimyyjän juttusilla, yksinäni tosin, sen jälkeen tiedän vähän enemmän mitä mejän unelmat maksaa ja mitkä niistä ovat mahdollisia.

Torstai on toivoa täynnä.

Tulin taas pariksi päivää kotiakotia toteuttaan itseäni. Ajatuksena oli saada valmiiksi tai alottaa kolma purnukaa; äidin kukkaruukku, lampunvarjostin ja yksi jota en vielä paljasta. On se vaan mukava olla kotona, sai syödä äidin ruokia, nauttia täydellisestä kuutamon valosta (viime yönä) ja tämä nyt saattaa hämmentää jotakuta, mutta kirjastoauto. Sama kirjastoauto on käyny aina mejän pihassa jokatoinen torstai ja autoa ajaa vuorotellen kaksi miestä, olen tosiaan jo 25 vuotta, toisin sanoen ei tehnyt tiukkaa käydä kirjastoautossa välihousut jalassa. Äiti lämmitti aamusta leivinuunia ja keittiössä tarkeni vallan hyvin kalsarisiltaan, ja tuli sitten vähän kiire sinne autoon, varmistin sitten äitiltä että kehtaanko mennä kalsarisiltaan kirjastoautoon, sain luvan.

Lampunvarjostin

Äitin kukkaruukku

Hionnan, muutaman spreijauksen, tuskan huokaisujen ja lisäspreijausten jälkeen sain ruukun valmiiksi. Onneksi äiti sanoi, että tällä kertaa pitää tehä rumempi, että kehtaa laittaa multaa sisään. Siitä tuli kyllä vähän nävös.. Mutta noh. Pinta sisältää mm. peukaloiden sormenjäljet, vähän levenneet spreijaukset ja Lotan karvoja.

Kukkaruukku

Sain sitten melkeen valmiiksi varjostimen, reijät täytyy tehä sitten ku pääsen kaupunkiin, jos ukolla olis jääny pieniä poranteriä minun luo.

Tähän teen tähtikuviota.

Lotta oli kaverina. Se tietää kenen autoon saa mennä ja kenen ei. :)

Tänään oli tosi kylmä, mutta oli kyllä komia ilmakin. Lintuja oli syömässä niin paljon, että piti päivällä käydä lisäämässä siemeniä lintulaudalle ja taas oli Punatulkkuja puiden oksilla keikkumassa. Äiti otti poronlihaa sulamaan aamulla, niin tein sitten ulkofileestä ja paistista kunnon pihvejä, pippurisen kermakastikkeen kanssa. Huonoa täällä kotona kokkailun kanssa on se, että ruoan pitäisi olla valmis aina kun iskä tulee kotiin, ja siitä ei ikinä tiiä millon hän saapuu paikalle. Pihvejä ei oikeen kehtaa valmiiksi paistaa, kun menee sitten vaan sitkaaksi. Varsinki tuo poro, kun se on niin pienilihaista ja vähärasvaista. Mutta voi että oli hyvää, punaista keskeltä, mutta silti kypsyny. Kyllä porokin on hyvä liha, vaikka äidin mielestä liian vahvaa. Maistuuhan porossa enemmän metsä, entä hirvessä.

Talvi tulee.

Viimeinen kuva onkin sitten pienimuotoinen arvoitus. Tällaista jälkeä tuli, kun työstin kolmatta purnukkaa mistä vihjaisin jo alussa. Äiti tykkäs minun touhusta todella paljon, mutta lapsihan on terve kun se leikkii. Niin ja met ollaan melko varmasti saatu se tontti mitä viikko sitten haettiin! Miehen isä oli avannu kirjeen, ku oli säikähtäny että minkä karhukirjeen se poika on kaupungilta saanu! Nyt sitten tuleva appiukkokin tietää mejän suunnitelmista. En tiedä millon uskallan seuraavan kerran mennä käymään kylässä.. Mutta JEE!! Voi alkaa vähän enemmän tietoisesti suunnittelemaan kaikkea.

Liittyy purnukkaan numero 3.

Jännä viikko ja viikonloppu.

Tämä viikko on menny melkosta vuoristorataa, yrittäny olla ajattelematta kaikkea mahollista. Toisin sanoen olen välillä ollu omissa maailmoissani ja töissäki tehny montaa asiaa yhtaikaa; eli kaikki on ollu koko ajan kesken (anteeksi kaverit). Mies tuli eilen takas, ja tuli minun kämpile jo ku minä olin töissä, oli tosi outoa. Ei täällä ole ollu kukaan etten tietäs. PANIIKKI! Anteeksi. Viime yönä sain sitten unen päästä kiinni joskus kolmen jälkeen ku ei saanu mieleltä rauhaa, vähän meinaa väsyttää.

Tänään sitten kävin kaupungilla pikasesti ja näin veljeä huoltsikalla, 5 minuuttiakin riittää. Kaupungilta päästyäni (ostin myös ekan joululahjan) tein ruokaa, kokeilin uutta makkarakeittoa. Tuli hyvää, oli tomaattimurskaa, chiliä, perunaa, porkkanaa ja chili nakkeja. Sormen päitä kirvelee vieläkin, ku on niin kuivat kädet ja chiliä pilkkoessa en käyttäny mitään hanskoja. Tein sitten Miehelle sen lempparia; mutakakkua. Vähän tuunasin sitä tällä kertaa ja laitoin Marianne murskaa sekaan, katotaan minkälaisen arvostelun saan. Mies meni käymään kaveriensa kanssa kahvilla ja annoin hälle kolme asiaa mitä tartten kaupasta: maitoa, voita ja jäätelöä, katotaan mitä sieltä tulee.

Oli potkua sopassa!

Mutakakkua nam. Jäätelöä odotellessa...

Nyt sitten istun telkkarin eessä ja kahton Hanhiniemeä, osaan kaikki laulut ulkoa. Paras!

Kotona oottelen Miestä.

Tätä tämä aina on ollut, ja tulee varmasti aina olemaan, oottelen kultaa kotio. Eilenhi tein ruoan ja ootelin ukkoa syömään, onneksi tein karjalanpataa, koko ajan vaan parani ku sai hautua pitempään. Sen minä oon jo oppinu, että jos ukko sanoo tulevansa parin tunnin päästä, saa siihen laittaa saman verran aikaa lisää.. Mutta ei se silti helpota tätä oottamista, onneksi oli viinipullon loppu, paria hyvää juustoa ja viinirypäleitä.

Hyvää on.

Huomenna sitten ehkä/toivottavasti/suutun muuten käydään kattoon sitä tonttia. Eilen Miehellä oli hiema vastoinkäymisiä auton kanssa ja tänään se karkas taas laittaan autoaaan kuntoon. Minä oon nautinut kauan ootetuista lounasvuoroista ja ottanu molempina päivinä päikkärit. Tänään meinas kyllä mennä hermot niin moneen otteeseen, varmaan kaikki työkaveritki huomas tämän, onneksi on pari vapaata. Tyhjensin lähtiessä myös tippikipponi, viikonvaihteessa saanu melkeen 30 € tippiä, aika hyvin mielestäni näin kuivan kesän jälkeen.

Viikonloppuna myös ystävä kävi perheensä kanssa kaupungissa. Nähtiin ekana päivänä kaupungilla ja sain piettää minun kakkos miestä melkeen koko päivän kädestä ja leikkiä kummitytön kanssa. Käytiin myös kirpparikierroksella ja minähän tein löydön, ihana vaaka (meillä kotona on valkonen).

Ja hintaa oli 5 €

Raijasin töistä myös lisää säilyketölkkejä, yhen suolakurkun ja pari pienempää. En vaan tiiä vielä mitä niistä pienemmistä tekisin, lampunvarjostin kävi mielessä. Kun olen etsinyt jotain kivaa pientä jalkalamppua pöydälle. Työkaveri meinas että minun koti alkaa pian näyttään ihan teollisuus hallilta. Ei minun kämpästä ihan vielä teollisuushallia saa tekemälläkään, alakaa olemaan vähän liikaakin tätä tavaraa täällä. Löytäsinköhän minä jonku kuvan tästä kämpästä näytettäväksi? Tästä kuvasta nyt on vähän aikaa, nyt on mm. uus sänky, erit verhot ja kukat on hieman vaihtuneet. Tässä on tullu asuttua nyt kaks ja puoli vuotta.

Minun koti.

Pienihän tämä on, muttta tällä hetkellä mulle sopiva, sitä oikeaa kotia odotellessa. Vaikka tämäkin on tuntunut heti alusta kodilta, sitten kotikodin jälkeen. 32 neliötä tässä on, parveketta ei harmi kyllä ole, mutta olen pärjänny ilmanki. Meen kesällä pihakeinuun lukeen kirjaa tai lehteä jos haluan.

Käsitöitä.

Sain viime viikolla myös pari käsityötä tehtyä valmiiksi. Suurin saavutus oli ukon villasukat. Alotin ne jo helmikuussa, ajattelin että teen ne kullalle ystävänpäivälahjaksi, sain sillon ekan sukan valmiiksi ja toisen puoleen väliin jalkapöytää, nyt sitten istuin puolisen tuntia tuolissa ja sain sen viimein valmiiksi! Eniten meni oikeastaan aikaa miettimiseen ja laskemiseen, että miten minä edellisen raidat tein ja miten kärjen kavensin.

Toiset villasukat, sitten yläasteen.

Ja kolmannen pänikän teinn myös, se meni äitille. Aluksi oli laittamassa sitä kukkaruukuksi, mutta ei sitten kuulemma kehannukaan laittaa. Oli niin nätti! Kiitos äippä! Tämmönen siitä sitten tuli:

Äitille mennyt pänikkä.

Minun pitäs keksiä tuolla joku kunnollinen nimi. Pänikkä, sankko, mitähän niitä olis? Ehotuksia otetaan vastaan. Tein myös toisen satsin muffineja, vähän erillä ohjeella. Ihan hyviä niistähi tuli, mutta enskerralla muutan vähän ohjetta ja laitan vasta sitten ohjeen tänne ku se on mieleinen.

Töissäki tuntuu taas vaihteeksi ihan hyvältä ku saatiin uudet työvuorolistat, ja mulla oli muutama päivävuorokin siellä. Mutta saatiin me tänäänki murista harkkarin kans ku ei tuo mejän mies osaa purkaa kuormaa järjestelmällisesti.. Mutta tästäkin päivästä selvittiin ja nyt olis parit vapaat ja sitten viikonloppu töitä. Tänään tytöt sano että harmi ku ei ole viikonoppuna töitä ku on lauantaikin pyhä, enhän minä ollu ees tajunnu että olis pyhäinmiesten päivä jo nyt. Hyvät rahat tulee!

Ja lopuksi pieni salaisuus/uskallanko toivoa, käydään Miehen kans ensviikolla kattoon yhtä tonttia, olisko se hintansa väärtti. Alkaa usko kohta loppuun kesken, ei täältä löydy ikinä meille tonttia.

Ihana viikonloppu.

Perjantaina minun piti kaverin kans lähtä käymään kaverin kans aamulenkillä, mutta täällä oli kyllä niin kaljupääkelit, että vedin jo omalla parkkipaikalla lipat. Syötiin, sitten aamupalaa ja lähettiin kaupungille ostaan Kittilän kaverille synttärilahjaa. Päädyttiin sitten Pentikin kynttilänjalkoihin, saaja tykkäs lahjaastaan. Perjantaina sain muutenkin kamalasti aikaseksi. Kävin ostaan materiaalia äitin pänikkää varten, ruokakaupassa ja tein ruokaa ja leivoin muffinsseja.

Suklaamuhvini

Laitoin esillekin näitä

Näiden muffinssien ohje:

4,5 dl vehnäjauhoja

1,5 tl leivinjauhetta

1 tl vaniljasokeria

125g voita

2,5 dl sokeria

2 sokeria

1,5 dl maitoa

100g tummaa suklaata

1. Kuivat aineet sekasin. Voi ja sokeri vaahdoksi, kananmunat lisätään yksitellen.

2. Kuivat aineet, maito ja rouhittu suklaa lisätään vuorotellen sekoittaen.

3. Paistetaan 175 astetta noin 20 min. (mulla kestää vähän kauemmin ku on vähän vanhempi uuni) ja tästä tulee sopivasti muffinivuoallinen eli 12 kpl.

Velipoika kävi mejän serkun kans kylässä illalla, just ku mieshi oli päässy rauhottuun ja päikkäreille, jouduin  kerättään toisen :) Sain myös vähän ukon villasukkia etiäpäin ku oottelin häntä syömään kinkkukiusausta.

Lauantaina lähettiin sitten Kittilään juhliin 1v kumityttöä. Vähän meinas vissiin molemmilla väsyttää, minä ku oon tottunu nukkuun autossa ja toisella jäi vähän unet kesken, ku ei vissiin ollu kiertonsa aikana montaa tuntia nukkunu.

Sankari pallonsa kanssa :)

Kivat oli juhlat ja vaihtia riitti. Syyäkin saatiin niin että napa ruskas, olis vaan pitäny jäähä sinne jatkoille pojille kaveriksi. Mutta päästiin viimeinki takas kotia nauttiin rauhallisesta lauantai-illasta ihan kahestaan. Nyt pitäs lähtä käymään kaupassa ja leipoa vähän lisää muffineja, jos nuorempi velipoika tulee viikoksi kaupunkiin ja asustaa varmaan siskon ja minun luona sen ajan.

Seuraava askel mejän parisuhteessa.

Aikaisemmassa kirjoituksessani kerroin vähän minusta ja Miehestä. Se oli joku tunnepurkaus, aika rankka mutta nuita nyt tulee toisinaan. Nyt olen sitten päättänyt ottaa seuraavan askeleen;

Nyt hän pääsee itsekin sisälle.

Joku saatto kuvitella jotain suurempaakin askelta, mutta tämä on ollu minun koti jo niin pitkään. Pelottaa vähän, jos tänne saattaa tulla joku ihan miten haluaa. On mulla vielä pari päivää aikaa miettiä, annanko aivaimet hänelle vaiko en. Olen minä kuiten hyvän avaimenperän löytänyt, jos en muuta! Voisin antaa pelkän avaimenperän hälle!

Erilainen työviikko

6 päivän työ putki; 2 salia, 2 keittiötä ja 2 salia. Ollaan jo puolessa välissä :) edes vähän vaihtelua ainaisiin keittiös iltavuoroihin. Meinasin tässä yks ilta jo alkaa repimään hiuksia päästä, etten jaksa enää. :D Toivottavasti kohta tulee muutosta tähänki hommaan. Saatiin myös keittiöön harkkari, sain juttuseuraakin samalla, ja saa nakittaa kaikki ei niin mukavat hommat... Heheh! :) Kultahi tulee takas ku mulla loppuu työviikko, sitten otetaanki lauantaina suunnaksi Kittilä ja kummitytön synttärit ( ja myös tyvären äitin). Pitäs vissiin huomenna kävästä vähän ostoksilla...

Aamut mulla on menny oikeastaan hukkaan, tulee valvottua keviästi yli puolen yön, enkä sitten herää ennen yheksää. Jos mulla ei ole mitää menoa, olen erittäin hidas lähteen liikkeelle, tunteroinen saattaa hurahtaa lehteä lukiessa ja kahvia juodessa... Tänään sain sentään tehtyä pinaattikeittoa ja keitettyjä munia ruoaksi. Aamulla mussitin muutaman porkkanan, niitä menee varmaan kilo viikossa kun tulee töissähi niitä syötyä vetarista :)

Tuunattua pussipinaattikeittoa

Tein joskus tätä ihan sikana. Toisinaan alkaa haluttaan pinaattikeittoa, johtuu varmasti myös menkoista. Knorrilla oli hyvää pussikeittoa, mutta en ole nähny sitä pitkään aikaan. On siis täytyny tyytyä Pirkan vaihtoehtoon. Teen keiton oikeastaan aina pelkkään maitoon, (riippuu paljonko kaapissa on, täytyy säästää myös mukiin) vähintään puolet maitoa ja vettä. Lisään myös muutaman pakastepinaattikuution, nyt mahto mennä 4 (pussin loppu). Maustoin tällä kertaa kasvisliemijauheella, pippurilla ja Provencella (sitäki käytän melkein jokapaikkaan). Munat keitin melkeen kypsiksi, ei saa olla liian kuivaa munaa ;) Kaveriksi hyvää ruislimppua ja voita, oli hyvää! Eikä tuo kamalan kallistakaan ole ja lihaton lokakuu jatkuu. Kyllä minä olen lihaa syönyt, kuten hirvenlihaa ja Röngän lähellä tuotettua naudanlihaa. Leikkelemakkaraa en ole syöny ollenkaan!

Äiti halus että teen silleki tuollasen pänikän, mitä oon tehny itelle ja siskolle, yritän vähän miettiä että millasen siitä teen. Kukkaruukun aiko hän tehä siitä. Korjattu verolappukin saapu eilen. Ihan hyvin saan palautuksia, ei muuta kuin tatuointia suunnittelemaan :) Yksi minulta löytyy, vasemmasta kädestä leijonan horoskooppimerkki. Olen varmaan ala-aste ikäsestä miettiny että sen minä haluan jonnekin. Vuosi sitten hankin sen. Kaikki kysyy aina että mitä se merkkaa, ja että mikä käärme tuo on :) Me kaikki sisarukset ollaan leijonia, ja kaikkien oppikirjojen leijonia ollaanki ja ylpeitä siitä :) Jostain horoskooppikirjasta olen lukenut, että kaksi leijonaa ei sovi samaan huoneeseen. Meitä on ollut neljä saman katon alla ja vaari vielä toisella puolen pihaa :) Laitan joskus kuvaa siitä ku jaksan Seuraavaa tatuointia olenkin sitten miettiny paljon, tahtoisin jotain perheeseen liittyvää kuten; family comes first, tai jotain siihen suuntaan. Paikastakaan en ole vielä aivan varma, rintaan solisluun alle? Kämmenselkäkin saattas olla kiva paikka, kivuliaskin...

Kotona käyty, enkä olis halunnu lähteä pois.

Minä olen niin onnekas, että Mies lähtee mielellään meille kotia, ja tulee juttuun koko mejän porukan kans. Mietin joka päivä, että miten minä oonkaan löytäny tuon miehen. Kohta on kaks vuotta siitä ku tavattiin, ja vieläkin on niin rakastunut olo. Se oli kyllä rakkautta ensi silmäyksellä, en minä kykene vieläkään sitä selittämään. Se tunne kun huomaa yhtäkkiä olevan aivan toisen vietävänä. Kohta kaks vuotta, enkä minä vieläkään usko, että tuollanen mies olis olemassa, saatikka että se haluaa olla osa minun elämää. Kyllä sen 6 päivää kestää kun saa hänet takaisin ja samaan sänkyyn 3 yöksi. Jos nyt lopettas tämän avautumisen ja palais siihen mistä meinasin kirjottaa, eli mejän kotireissusta. :)

Oikeastaan asia, minkä takia mentiin käymäänn oli vaahteroiden suojaus. Äitillä on 5 vaahteraa pihalla ja net alkaa olemaan niin isoja, että lumi ei enää suojaa niitä. Päätettiin sitten kokeilla, josko peite auttas niitä selviämään talven haasteilta, kuten veljen kelkkailulta.. :) Näistä tuli aika hienot, kivat joulukuuset sitten ku luntaa on vähän enemmän.

Vaahterat ja alku talven maisemaa kotoa.

Käytettiin siis kahenlaista kangasta. Yhdessä puussa on Terrasta ostettua suojakangasta ja lopuissa on iskältä vietyä jonkin sortin imetyskangasta tai jotain (käytetään maarakennustöissä). Se oli hieman paksumpaa ja jämäkämpää entä kaupasta ostettu kangas.

Aapolassa oltiin Miehen kans yötä, se oliki taas aika jännä reissu :) Taas sai kylpeä kylmässä vedessä. En huomannu että poilerin töpseli oli irti seinästä... :D ja jäätiin lukkojen taakse, onneksi saunan ovesta pääsi pois :) Missään ei nuku niin hyvin ku siellä. Kaikki huolet ja stressi unohtuu, sitä vaan nauttii olostaan ja elämästä. Parasta on kun saa olla siellä rakkaiden kanssa. Ja kotia pääsee ku kävelee kilsan verran hiekkatietä. Tämä on siis Aapola:

Aapola pari vuotta sitten. Jenna mahto ottaa kuvan :)

Ja tämmönen saattaa olla sitten kotiovella vastassa:

Lotta, ja luonnetta löytyy :)

Aina net kysyy, että millon tuut takas. Se on kiva :) Mies meinas tulla kelkalla seuraavalla kerralla. Äiti meinas, kai sitä sitten pitäs lumen tulla pian maahan :D tai jotain tuohon suuntaan se lohkas :)

Vapaat alko, eikä yhtään liian aikasin.

Eilen kulta tuli takas kaupunkiin, ja toi mulle tuliaisen. Enkä ees tiiä mistä hyvästä! On mulla ihana mies! Sain tälläsen ihanan nallen, jonka pitelemässä sydämessä lukee; you make me smile. Toinen nalle on ollu mulla aina, sain sen perhetutuilta kun olin laitoksella. Eli yhtä vanha ku minähi, vähän ottanu väriä pintaan vuosien varrella, mutta sehän tuo vain luonnetta.

Minun unikaverit :)

Eilen alko myös sataan lunta!! Vihdoin ja viimein. Tänään pääsi siis leikkiin vähän autolla... :) Oli sitten pakko käydä tänä aamuna juoksemassa tuoreella lumella. Löysi taas uusia lihaksia, kun täyty pysyä pystyssäki samaan aikaan. Aurinkoki paisto kivasti, toivottavasti ensilumi olisi myös pysyvä. Mutta olihan se mukavaa, ilma oli raikas, lumi natisi kengissä ja oli taas paljon enemmän katseltavaa. Kuten jäljet lumessa:

Se oli jänes.

Onneksi alko parin päivän vapaat... Meinas jo viiminen tunti tehä tiukkaa minunhi kärsivällisyydelle. Tuntu että olisin voinu viskata kaikki lautaset lattialle ja lähtiä lätkimään. En tiiä miten jaksan seuraavan 6 päivän putken. Pitää varmaan ostaa jotain rauhottavia. Huomenna lähetään sitten Miehen kans meille kotia, ollaan varmaan yö siellä. Laitetaan äitin kans vaahterat talviteloille ja puuhaillaa varmaan muutahi yleishyödyllistä. Ollaan varmaan Aapolassa yötä, paras paikka heti kodin jälkeen. :) Konettahan minen sinne ota matkaan, mutta saatanhan minä käydä jotain kirjoittelemassa. Seuraavilla vapailla sitten pääsee Kittilään kummityvären ekoille synttäreille! Mistä tulikin mieleen, olen ollu samassa työpaikassa vuoden! Kukaan lähipiiristä ei varmaan olis tätä uskonu. :) Sitähän ei lasketa, että kävin työhaastattelussa.. ;)

No niin... :)

Kävin sitten työhaastattelussa, ryhmä sellaisessa, meitä oli 5 haastateltavaa ekassa ryhmässä ja yksi haastattelija, aikaa meni tunteroinen. Oli ihan mielenkiintosta. Tänään mulle hahmottu paremmin tämän hetkinen taloustilanne; olin ainut kuka ei ollut työtön. Soitto tuli sitten joskun seittemän pintaan, en saanut paikkaa. Kerrottiin, että olin jäänyt positiivisesti mieleen, mutta joku oli kiilannu eteen. Olen varasijalle ja kysyivät josko saisi soitella jos tilanne muuttuu. En sitten tiedä sanoiko haastattelija näin kaikille, mutta ihan mukava mieli mulle jäi kuitenkin koko hommasta. Ja yllätin jopa itseni, enkä kiukunnu töissäkään tänään! :) Sen kunniaksi kukkia :D

Tämä lilja tuoksu erittäin hyvältä :)

Jännä päivä tulossa.

Tänään mulla on työhaastattelu! En kyllä uskonu, että pyytävät minua, mutta onneksi kävi näin, saa tietää vähän enemmän millasta työtä olis tarjolla ja olishan se kiva jos net minuun tykästys :) Pääsis vähän inhimillisempään työhön... Minä oon aamun kahtonu ku linnut ja oravat juokseen ja lentelee lähipuissa, säikähtivät vissiin ku lunta meinaa alkaa sateleen :) Minä oon joka syssy harkinnu laittavani jonkun sortin lintulaudan pihalle, mutta minun häätys kiikkua melko korkealle puuhu, että näkisin kolmanteen kerrokseen aterioivat linnut. Uskoisin että olen jo saanu hullunpaperit tässä kerrostalossa.. On tullu kerättyä risuja ja touhuttua tuossa pihalla muutaki, ei niin normaalia :) Toisin sanoen ihan tavallista minulle. Mieski tulee huomenna takas, mutta mulla on taas iltavuoro.. eli pääsen joskus 21.00-22.00, pitkä ootus on vielä eessä.. Pääsee taas kertoon viikon tapahtumat, nyt onki tapahtunu aika paljon. Pitäs varmaan tehä jotain ruokaaki hälle, että jaksaa kuunnella minua ees jonku aikaa :D Minäpä informoin sitten miten haastattelu meni, pikkuhiljaa alkaa jänittään. En varsinaista haastattelua, vaan sitä että se on ryhmähaastattelu.

Tänään oli maanantai

Toisin sanoen minun viikonloppu meni jo ja nyt olis sitten 5 päivää töitä. Tuntu kyllä oikeasti ihan viikonlopulta, ja tänään todella oli MAANANTAI. Tavallaan oli kiva päivä, mutta mikään ei oikeen ottanu onnistuakseen; keitot meni yli, mikään ei pysyny kädessä ja pää kävi ylikierroksilla. Mutta oli tässä päivässä jotain hyväähi, minut pyyettiin maanantaiksi, siis ihan oikeaksi maanantaiksi, työhaastatteluun :) Ryhmähaastis, missä en kyllä vissiin ikinä ole ollu. Jännä nähä mitä siitä tulee :)

Kesä oli ja meni.

Olen huomannu useammassa blogissa kuvasarjoja kesästä. Juttuna oli esittää 5 kuvaa kesästä. Mulla tuottaa hieman haastetta se, etten ottanu kovin paljon kuvia tänä kesänä ja suurin osa niistäkin oli joko siskon kameralla otettuja tai kuvia ihmisistä (mitä nyt en voi tänne laittaa). Mutta enköhän minä jotain saa aikaseksi..

Tässä tosiaan olis mejän arsenaalia veljen rippijuhliin. Veli halus ehdottomasti mutakakut, hää on "vähän" makian perso, mutta pakkohan se oli tehä ku veli niin pyysi.

Näin meillä leivotaan :)

Tässä sitten Juhannus menu :) Isä ja veli toi viinä Saksasta oli erittäin NAM! Ilmakin oli aivan normaali lapin Juhannus, vettä sato melkeen koko ajan, välillä tuulen kans ja lämpöasteita oli ehkä se +10 astetta..

Normi Juhannus

Mies täytti heinäkuussa 25. Meilläpäin synttäsankari saa päättää millanen kakku tehään. Mies halus ehottomasti mansikkakakun ja paljon kermaa, minähän sitten tein. Kostutin sitruunamehulla ja väleihin mansikkahilloa, mansikoita ja Mariannemuruja, laitoin karkkeja myös päälle. Pohja ihan normi neljän munan kakku. Hyvää tuli. :)

Kesän eka mansikkakakku

Ja minun synttärikakku :) Äiti teki suklaakakkupohjan, jouduin ihte koristeleen, mutta tulipahan juuri sellanen ku ite halusin. Kostukkeena mahto olla sokeriliemi appelsiiniliköörillä maustettuna. Päällä suklaa-voi kuorrutus ja kävin pihalta vieraita ootellessa poimiin mansikat, vatut ja herukat.

Minun synttäkakku :)

Äiti anto kesän viimeisiä kukkia minulle matkaan. Joku lilja tämä oli, mutta en nyt muista mikä. Sellanen pesas/puskamainen kukka. :)

Kesäkukkia

Syksy on kaunista aikaa, joka kerta sama puu näyttää erilaiselta, lehdet kahisee jaloissa, saa kävellä lehtisateessa ja nauttia juoksemisesta ilman että henkeä alkaa ahdistaan. Tämmöstä oli olla perjantaina lenkillä ilta-auringossa. Muuten tosi kiva lenkki, mutta kaikki tämän alueen rokut ja hampit mahto olla liikenteessä, taas mietin että koira olis ollu kiva... Vaikka kesän viimeisen ja syksyisenlenkki kuvien välillä ei ole montaa päivää, päätin kuitenki laittaa tuon kukkakuvan. Syksy on minusta juuri sen takia ihanaa aikaa, aivan ku monta vuoden aikaa olis päällä yhtaikaa.

Havumetsää, kalliota ja aurinkoa.

Heippa kesä, alle vuosi niin nähdään uudestaan.

Mukava vapaapäivä :)

Sain imuroitua ennen puolta päivää, ja päätin sitten lähtä kävelylle kun oli niin ihana ilma. Tein sitte rapian tunnin lenkin ja ihastelin syksyistä luontoa ja talojen pihoja. Joku saattaa pian luulla että kyylään, mutta mulla kiinnostaa millasia pihoja ihmisillä on. :) Olis vaan se omahi piha, että vois sitten toteuttaaki kaikkia suunnitelmia... Ja sain viimein kiristettyä talvirenkaitten pultit, ilmanpaineet pitäs vaan muistaa laittaa kohilleen. :) Pyykitki kuivu viimein auringossa.

Sitten pistin kasvissosekeiton tulille. Keittoon tuli:

1 iso porkkana

4 perunaa

1/2 punasipuli

1/2 purjo

Kuullotin voissa ja öljyssä, lisäsin suolaa, pippuria ja paprikajauhetta. Annoin kiehua. Soseutin.

1 l vettä

40 g Koskenlaskija viherpippuri

40 g Olympia tuorejuusto

(pakettien loput)

Suolaa, Provancen yrttejä ja annoin kiehua hetken.

Kasvissosekeitto

 Ja tottakai soosi piti tehä tässä kattilassa, vaikka vähän iso kattila onki :) Hyvää tuli, syön varmaan viikon tuota!

Niin tosiaan, minähän olen myös osallistunut Lihattomaan lokakuuhun. Ilman lihaa en voi, enkä haluakaan elää, koska mielestäni ihminen tarvitsee lihaa ja siitä saatuja proteiineja. Onhan ihminen lihansyöjä! Mutta syön vain sellaista lihaa, minkä alkuperän pystyn selvittämään. Kuten Röngän lihat, omasta pakesteesta otetut hirven- ja poronlihat. Eli  jääkaapistani ei löydy leikkelemakkaraa (paitsi Miehen metukka), ei kanaa, eikä muutakaan. Ja on muuten ollu hyvä olo! Tein yks päivä jauhelihapihvejä ja niistä mulle ja Miehelle tuunatut hampparit, oli tosi hyvää, mutta olipa vatsa kovana pari päivää.

Keiton kiehuessa sain sitten aikaseksi siskolle sen pänikän. Kiva tehä toinenkin sisustusjuttu heti peräjälkeen, ja ekasta kerrasta viisastuneen. Laimensin siis maitoliimaa vedellä, aluksi puolet ja puolet, mutta tuli liian vetelää.Tällä kertaa laitoin puolet vähemmän vettä ja syntyi toimiva liisteri. sudin sitten pensselillä tapetin ja liimasin paikallee, pelti vaan oli vähän liukas, niin liima lähti "karkuun" paikoitellen, eikä tarttunu niin hyvin. Käytin samaa liisteriä liimatessani silkkinauhan purkkiin. Niin ja tapettihan on kotua, rempasta on aikaa 19 vuotta :D Muutettiin takas asumaan tasan 19 vuotta sitten Aleksiskiven päivänä, siitä minä sen muista :) Niin se aika rientää..

Tästä lähettiin

Ja tähän tultiin

Jonkin sortin risukkoa

 
Sisko tykkäs, se oli tärkeintä!

Minun päivällinen

Sain myös siskon houkuteltua kaveriksi lehvateatteriin kattoon Lentsikat. Ollaan ennenki käyty kattoon lasten lehvoja yhessä, kerran oli mejän lisäksi pari isää lastensa kanssa mejän lisäksi. Sisään heittäjä kahto meitä vähän ihmeissään ku oltiin ekana oottamassa sisään :D  Lentsikat oli ihan katottava elokuva, ei sitä tosin useampaa kertaa jaksais kattoa, niin kuin parhaimpia piirrettyjä. Niin ja vein tosiaan samalla siskolle tuon pänikän, se laitto keskeneräiset lapaset siihen. Minusta se oli aika hauska, ku mulla on omassani nuo villasukat :D Mukiin menevä vp siis. Huomenna jos sais ikkunat pestyä.

Näistä minun kuvista tosiaan huomaa että kämpässini eletään myös samaan aikaan. En tosiaankaan jaksa raivata kuvien taustoja :) anteeksi jos tämä ahistaa jotakuta, mutta aivan niin tarkka en jaksa vielä olla näitten kuvien kanssa. Miestäki alkaa kohta oleen ikävä, onhan se jo pari päivää poissa ollukki... 6 päivää minun pitäs aina olla yksinäni ja 4 päivää hän on sitten viihyttämässä minua. Tai nukkumassa ;)

Olen saanu jotain aikaseksi.

Kerroin, että aloitan aika paljon sisustus- ja käsityöprojekteja, tässä on siitä erittäin kuvaava foto.

Tässä kuvassa siis on uusin tekeleeni; 10 l suolakurkkusäilykepurkki, 19 vuotta vanhaa tapettia (mejän kotitalo rempattiin sillon), permanenttitussi, liisteriä, pensseli ja sakset. SEKÄ vielä hieman vaiheessa olevat villasukat Miehelle, ei olis ku 10 cm ja kavennus, niin olis valmis.... Mutta kun en ole vielä saanu aikaseksi. Koko ajan on kädet jostain kohtaa auki, ja kun olen allerginen villalle, niin hieman hidastaa. Syy se on tuoki :)

Käsityöpänikkä

Seuraavaksi pitäs tehä siskolle samanmoinen, roskiksen aiko tehä siitä. Hän tykkää vähän koristeellisemmasta, kultaa ja sellasta. Kävinkin jo äitin kans Tiimarissa ostoksilla, mutta siitä myöhemmin lisää. Nyt vois ottaa kuvat jo ekasta vaiheesta lähtien. Purkin otin eilen töistä mukaan, huomenna olis vp, ja jos on kökkö keli niin värkkään varmaan siskon roskiksen valmiiksi.

Tästä se lähtee :)

Ihka ensimmäinen kirjoitus... Hmm.. Millä pitäisi aloittaa, päässä vilisee vaikka ja mitä. Tämä on siis elämäni ensimmäinen blogi ja en nyt osaa päättää miten aloittaisin. Olen siis pohjimmiltani, ja tulen aina olemaan maatilantyttö, vaikka nyt asunkin kaupungissa (joka ei onneksi ole kovin iso). Päätin alkaa kirjoittaan blogia, että se toimisi oikeastaan päiväkirjana, jonne kirjoitan mitä minulle tapahtuu ja mitä yleensäkin teen. Toisin sanoen täältä saa lukea kokkailuista, leipomisista, luonnosta ja ihmisistä, jotka kuuluvat minun elämään.

Tällä hetkellä asun kerrostalo yksiössä, en tosin yksin. Mies oleilee täällä aina muutaman päivän ja lähtee taas viikoksi töihin. Ja täällä ollessaan osallistuu aika moniin minun projekteihin, ei hän aina niistä kovin innoissan ole, mutta tekee kuitenkin. Esim. tämän hetkinen projekti olisi uunin päälle asetettavat pari maustehyllyä. Porakone siis laulamaan, tosin Mies on hieman saamaton, että joudun ehkä odottaan viikonverran että saan nuo hyllyt seinään. :) Mutta se ei haittaa, koska nuo laudat ei välttiin ole aivan oikean väriset, niin ehdin sillä aikaa maalata net :D

Aapola

Näitä maisemia saa kohta ihastella. Vaikka minusta syksy on ehkä silti paras vuoden aika :)