Eteinen ja makkari alkaa olemaan valmiit.

Ja sitten tuon naulakon tarina. Ostin kaksi naulakkoa, toisessa viisi koukkua ja toisessa kolme kertaa tuplakoukut, molemmat vääränlaiset... Tuplakoukullinen oli kuulemma huono koska ei siihen kuulemma saisi kuin kolma takkia, erittäin epäkäytännöllinen... Toinen taas oli kuulemma liian pieni ja vähän vino.... Kaikenlisäksi kummassakaan ei ole hyllyä mille laittaa pipo ja hanskat. Eteisen kaapissa on kolme koppaa; lakit, hanskat ja kaulahuivit, mutta Taavi ei jaksa kaivaa joka kerta tavaroitaan sieltä. Minä en aina jaksa ymmärtää miehiä, yrittää tehä elämää helpoksi mutta ei sekään riitä. En ymmärrä miten miehet voi olla niin kaavoihin kangistuneita, on pakko saaha takki naulaan juuri siihen kohti mihin omakäsi on takin aina laittanu. Löysin sitten K-Raudasta tuollasen naulakon missä on hylly, johon mahtuu vain pari hanskaa ja lakkia, ei yhtään enämpää. Jos olisi hankkinu hyllyn mihin mahtuu kori, se tulisi olemaan jossain vaiheessa niin täynä että se pursuilisi. Sitä minä en halua, siksi pidän korit mieluummin piilossa. Tämän tyylisiä taisteluja meillä on ollu useampaan otteeseen, mutta kaikista ollaan selvitty.

Kehyksissä oleva kettukortti on ostettu Mainoa Desing-kaupasta joulun aikaan, ostin muutaman kauniin kortin ja kehystelen niitä kun saan ostettua kehyksiä ja kun löydän niille paikan. Toisin sanoen yksi kerrallaan. Poppana on mummulta saatu, ja nuita lasitölkkejä omistan muutaman (yhessä on vehnäjauhoja,

yhessä jouluvalot ja sitten tuo kivi-kynttiläpurkki). Alan olemaan jo tyytyväinen tähän mejän huusholliin, vaikka vierashuone toimii enämpi varastona tällä hetkellä, mutta kaippa siihenki tulee jossain vaiheessa muutos. Autotallia ootellessa... Uuden kameran minä kohta haluaisin, sais vähän parempia kuvia.

Eteinen.

Uudet kehykset.

Vähän väriä eteiseen.

Saatiin laitettua kellokin raksuttamaan. Guinness taulu on väliaikaisesti tuossa kirjahyllyn päällä. Tuopinaluset ja taulun tahdon vielä johonkin hyvään paikkaan esille. Ja nuita Pekun leluja on aina ympäri taloa.

Olohuone

Makuuhuoneesee laitettiin kans yksi taulu paikalleen. Anttilasta kävin ostaan meille yölamput. Olivat tarjouksessa ja värivahtoehtoja oli musta, valkonen ja lila. Pirteimmän värinhän minä sieltä otin matkaan ja onhan pöllö tosi söpö.

Nyt saahaan nukkua rauhassa, enkeli vartioi.

Yöpöytä.

Peku ja entinen tennispallo.

Pekun kans käytiin Mustissa ja Mirrissä lauantaina pentutreffeillä ja olihan meillä hauskaa. Kaikki muut koirat se nylykytti läpi, hermot meinas kyllä mennä. Sitten tuli sellanen nelikuiten husky uros ja niistähän tuli kaverukset hetimmiten. Jäätiin vielä sisälle kun muut lähti, eikä ne kaksi olis halunnu lähtä ollenkaan pois. Pihallakin telmivät hangessa, toivottavasti päästään vielä tapaamaan.

Leivinuunin lämmitystä, eli leipomaan!

Tätä päivää minä oon oottanu ku kuuta nousevaa, ulkona kiva pakkassää ja leivinuunissa tulet... Ahhh.... Pistin sitten ihan kunnolla lämpöä tulemaan ja nyt on muuten kämpässä lämmintä, ei tarvi villasukkia.

Kaunis hiillos.

Sitten vähän tunnelmaa.

Ja ei muuta kuin leipomaan. Taavi oli syöny suklaakeksit loppuun niin päätin leipoa ainakin niitä. Sitten kattelin vähän kirjoja että mitäs muuta leipos, Hella Poliisin kirjasta löyty Omenapiirakka. Piirakkaan tuli kookosta, mutta en pidä siitä, joten vähän tuunailin sitä. Piirakan tein tällä ohjeella (mitä kaapista löyty).

Omenapiirakka

2 munaa

1 dl ruokosokeria

1 dl muscovadosokeria

1 tl kanelia

2 dl vehnäjauhoja

1 tl leivinjauhetta

1 dl vanilja jogurttia

3/4 dl voita (sula)

3 omenaa

1. Vatkaa voi ja sokerit vaahdoksi, lisää kaneli ja kuivat aineet. Sekoita lastalla.

2. Lisää loput aineet ja sekoita tasaiseksi.

3. Voitele iso piirakkavuoka, kaada taikina ja asettele omenalohkot miten itse haluat. Päälle voi ripotella kanelia ja sokeria.

4. Paista 15-20 min n. 200 astetta (leivinuuni oli vähän lämmin tällä kertaa)

Omenapiirakka.

Valmis teos.

Kaunis taikina siitä tuli.

Sitten tehin niitä keksejä. Taloussuklaata ei ollu tarpeeksi, joten laitoin joulusuklaan jämiä ja hyppysellisen Ruususuolaa (rakeina). Hyviä nuo on vieläkin, Taaviki maisto suolan kekseissä, mukavasti tasapainottaa ja tuo Ruususuola on pehmeän makusta suolaa.

Ja tuoppi maitoa! NAM!!

Eilen tehin pizzaa ja tomaattikastiketta jäi vähän yli, joten tehin kinkku-pekoni-pinaattipastaa. Voi vitalis kun oli hyvää!! Tomaattikastikkeeseen tuli näitä raaka-aineita: Freesattua keltasipulia, tomaattimurskaa, oliiviöljyä, punasipuli, laakerinlehti, valkosipulijauhetta, mustapippuria, suolaa, timjamia ja Provancen mausteseosta.

Parasta pastaa taas vähään aikaan.

Eteinen.

Eteinen sai eilen uuden maton Prismasta ja kissan oven viereen. Äiji (äidin isä) teki nuita kissoja melkeen jokaiselle lapselleen ja lapsenlapselleen, ja minusta on mukava kun käy jossain kylässä niin samanlainen kissa tervehtii oven vieressä. Taavi toi eilen puita kotoansa, tuolla määrällä puita sai uuniin lämpöä 240 astetta. Ja joo se naulakko pitäs saaha kohta paikalleen, saapi nuita vaatteita siihen roikkumaan, kun vieraat (Taavi) ei välttämättä kehtaa aukasta kaapin ovia.

Jälkipostaus: Nyt on saatu tavaroita seinille, mutta ootan vähän valosampaa hetkeä että saan parempia kuvia mitä nämä edelliset on. Eteinen mahtaa olla ensimmäinen huone mikä olis nyt valmis!! Seuraavalla kerralla voin myös kertoa minkälainen show naulakon saaminen seinään oli. Kyllä minä joskus mietin tuota miesten logiikkaa....

Touhuja sisällä ja ulkoa.

Jotenkin kummasti saan ideoita illalla kymmenen jälkeen, nyt ei onneksi kukaan voi tulla sanomaan mitään möykästä. Olen pitemmän aikaa miettiny että tehen sähkökaapille jotain, koristelen, maalaan tai jotain. Päädyin käyttämään lopun liitutaulutarra-arkista mitä oli jääny edellisistä askarteluista. Joululahjaostoksilla hankin joitain erittäin kauniita kortteja, mitä en raaskinu postittaa koska halusin itse ne esille jonnekin. En asetellu kortteja vielä mitenkään, kun mietin että laitanko liitutaulutarraa tuohon yläkaappiinkin, vai keksinkö siihen jotain muuta.

Suomalaista taidetta.

Pekun keittiö.

Ja sitten tarina siitä kuinka asensin liitutauluarkin... Leikkasin palasen aloin työstään arkkia viivottimen kanssa ylhäältä alas käsin. Osan matkaa sujui erittäin hyvin, sitten jostain syystä alko sylttäämään, otin takapakkiakin ja yritin saada rypy suorenemaan mutta ei onnannu. Tehin sitten Pekulle metsän keittiöönsä. Arkkia on vielä vähän jäljellä, katsotaan mitä keksin.

Jos joku muistaa, sillon kun etsimme tonttia vuosi takaperin (käsittämätöntä, vuosi sitten löydettiin tämä tontti), mietittiin että miksi tällä tontilla näyttäs olevan eniten lunta. Noh, ihan sitä samaa mietitään tänäkin vuonna. Miten ihmeessä mejän tontilla voi olla näin paljon lunta!!! Taavi otti päikkäreitä kun minä kolasin pihan loppuun (jäi eilen vähän, tai aika paljonki, kesken kun Kung Fu Panda näky). Hyvin sai hien pintaan ja juttelin Pekunki kanssa  siinä samalla, mukava kun ei tarvi olla yksin pihalla. Kyllä meillä olis tylsää ilman koiraa, onneksi päätettiin hankkia koira. Käytiin Pekun kans kotonakotona vähän levähtään pari päivää, tai siis minä levähin ja Peku pääsi riehumaan veljensä kanssa. Huomasin heti reissun jälkeen että Peku oli pari päivää rauhallinen ja tottelevainen, tai niin paljon kuin pentu nyt voi olla. Saatto se uhmakkuus johtua myös koirakaverikaipuusta ja tylsyydestä, kun ei olla päästy leikkimään muiden pentujen kanssa. 

Peku 6 kk, toinen luu kuuluu Jetsulle.

Hangesta saattaa löytää mitä vain.

Tuossa pitäs olla kesällä autotallin (hallin) alku.

En tiedä minkälainen järvi tässä on keväällä kun kaikki tämä lumi sulaa. Elikkä tästä kuvakulmasta en saa enää kuvattua taloa, toivottavasti, olis se hyvä että saatas talli rakennettua mahdollisimman pian. Sais nuita tavaroita sinne talliinkin.

Pekulla on vissiin uhmaikä.

Peku on parin päivän päästä puoli vuotta, ja alkaa näyttään siltä että uhmaikä on saapunut. Välillä Peku tottelee ja käyttäytyy hyin, mutta toisinaan kaikki komennot kaikuu kuuroille korville. Puremisesta alkaa tulla ongelma, Peku kyllä tiettää että ei saa purra (toisinaan kun sanoo EI Peku ottaa suun pois kädestä). Kun ollaan ulkona Peku tahtoo purra hansaa ja kun laittaa kädet selän taakse tai alkaa poistuun paikalta alkaa Peku puremaan jalkoja ja jos kääntää selän puree myös perseestä. Testasin yks päivä laittaa käsiin chilijauhetta jos ei enää haluais ottaa kättä suuhun, mutta mitä mejän Peku teki; nuoli minun kädet........ Taavi oli testannu valko- ja mustapippuria, oli nuollu neki. Ei ole ihan normaalia toimintaa minusta. Tänään sitten ostin Tabaskoa!! HEHEHE!!! Taavi päätti testata sitä ja laitto pisaran sormenpäähän. Peku haisteli sitä ensin ja otti pari taka-askelta, meni sitten takas ja sievästi nuoli Taavin sormia ja sitten aivasti. Se oli kyllä aika hauskan näköstä. Täytyy jossain vaiheessa laittaa käsiin jonku verran kun ollaan sisällä leikkimässä. 

Sisällä pidettävät ruoka- ja ruokakipot. Seinä on aina tuon näkönen....

Pitää vielä miettiä miten saan pihalla koulutettua Pekua, kun ilman hansoja tuolla ei nyt oikeen voi olla. Immeko hanskat kaiken Tabaskon, eli onko ihan yhtä tyhjän kanssa. Olen minä miettiny että onko Pekulla vaan tylsää pihalla ja sillä on siten liikaa energiaa mitä purkaa. Sillä on kyllä virikkeitä pihalla, on luita ja leluja, sopivasti lumi peittää aina toisinaan kaiken, joten Pekulla on hauskaa ettiäkin lelujansa. Peku on myös siitä hauska koira, että se syö sitten kun sillä on nälkä ja mieluummin syö pihalla. Eikä se aina syö kippoa tyhjäksi. Velipoika Jetsu on vastakohta, se syö kaiken mitä näkee ja sellasella vauhilla kuin se olisi viimeinen ruoka mitä tulee ikinä saamaan. Peku on syöny jo pitkän aikaa kaksi kertaa päivässä, herkut ja luut sitten lisäksi, veli antaa Jetsulle ruoan kolme kertaa päivässä. Suunnitelmissa on, jos huomisen työpäivän jälkeen pääsisin kotona käymään, Tapanina kun oli vähän pikanen reissu..

Lelut melkeen järjestyksessä.

 Vinkkejä otetaan vastaan miten saan puremisen ja tottelemattomuuden kuriin. Pentuhan Peku vielä on ja muistaa käskyt sillon kun haluaa, mutta olisi erittäin mukavaa jos tottelisi käskyjä aina.

Olipas se joulukuu..

Mietin kyllä miksi minä taas aloin tähän hommaan! Ei paljon vapaapäiviä ole vietetty ja töissä saanu olla kellon ympäri ja asiakkaat juoksettanu ympäri Vaattunkia. Välistä mulla on ollu Peku töissä matkassa, ettei sillä tartte olla ilman ruokaa koko päivää. Ja on mullakin seuraa, henkistä väsymystä helpottanu kun saanu välistä halata Pekua. Taavia en ole paljon nähny, sillon kun oltu yhtaikaa kotona, minä oon yleensä nukkunu. Kaikesta tästä huolimatta minulla on vauvakuume alkanu vallata mieltä. Mullahan on ollu aina vauvakuume, olen vaan saanu järjellä pidettyä sen aisoissa. Saapi nähä miten pitkään saan sen pidettyä aisoissa, vasta vaihtanu työpaikkaa enkä heti kehtaa äitiyslomalle jäähä. Pomoilla pitäs taas alkaa ettiä työntekijää, minä kun olen tällä hetkellä yksin vastuussa mökeistä ja ravintolasta, ei ole löytyny vielä samanlaista hullua.

Valokuviakaan en ole ehtiny ottaan, vaikka kamera mulla on näjemmä ollu laukussa koko ajan matkassa. Eipä siinä, aika ykstoikkosia kuvia olis varmaan laitettavanakin... Niin tosiaan, sainhan minä joululahjojakin, Taavin kans päätettiin ettei osteta toisillemme mitään, porukoilta sain ompelukoneen. Oon saanu otettua sen paketista pois, mutta en ole vielä testannu sitä. Laitan koneesta kuvia ja mielipiteeni kunhan saan testattua sitä. Nyt pääsen lyhentämään verhoja ja laittamaan rypytysnauhat, saan makkareihinki verhot paikoilleen. En ole jaksanu enää välittää näistä pikkuasioista, kun muutenkin jääny tämä kodinhoito vähän retuperälle. Joulusiivousta en ole tosiaankaan tehny, pyykkiä oon saanu vähän pyörtitettyä, imuroidakin pitäs mutta oon ollu niin väsyny kun viimein kotia olen päässy etten ole jaksanu tehdä mitään. Mutta onneksi mulla on ihana mies kenen viereen saapi nukahtaa (sillon kun Taavi on täällä).

Pekulle on minun mielestä tullu kaikki pysyvät hampaat, ainakin kokoa ja määrää alkaa suussa olemaan ihan riittävästi. Näykkimistä ja puremista se on vähentäny jonkin verran, sillon kun se on tylsistynyt, ei saa tahtoaan läpi tai on huomionkipeä eikä saa huomiota alkaa näykkiminen, haukkuminen ja riehuminen. Mutta osaa kyllä olla ulkona yksin ja vaikka on pakkastakin, naama sillä on toisinaan huurussa, mutta pihalla se viihtyy paremmin yötkin. Lumesta se on aivan sekasin, hyppii, pomppii ja kaivaa koko ajan, metässä se on hauskan näkönen ku ei välttis näy ku takamus hangesta. Tällanen pikanen postaus, että hengissä ollaan vaikka blogissa ei ole mitään tapahtunu.