Minua on muistettu :)

Sain tunnustuksen Onni on matka - ei määränpää-blogin pitäjältä Riikalta. Kaunis kiitos ystäväiseni. Nyt minun sitten olisi laitettava kymmenelle muulle blogille tämä etiäpäin. Minulta tunnustuksen saavat seuraavat blogit:

Minibudjetilla- Hää- ja lifestyleblogi

Ellin koti

Yummy Baker

Suklaapandan keittiössä

Pullon henki

Vain elämää, ei sen enempää

Vaaleansininen uni

Pikkuhiljaa kotona

Leivontablogi Murupulla

Vanilija

Nämä blogit ovat sellaisia mitä seuraan, saan niistä inspiraatiota, uusia ideoita ja paljon ajattelemisen aihetta. Hirveästi en jaksa istua koneella, enkä seuraa aktiivisesti montaa blogia. Toisinaan on myös mukava lukea mitä muut ihmiset tekevät. Hieman olen utelias luonteeltani.

Tässä sitten paljastus minun elämästäni; ollaan ukon kans nyt maksettu varausmaksu mejän tontista! Loppuviikosta meen käymään talopakettimyyjän juttusilla, yksinäni tosin, sen jälkeen tiedän vähän enemmän mitä mejän unelmat maksaa ja mitkä niistä ovat mahdollisia.

Torstai on toivoa täynnä.

Tulin taas pariksi päivää kotiakotia toteuttaan itseäni. Ajatuksena oli saada valmiiksi tai alottaa kolma purnukaa; äidin kukkaruukku, lampunvarjostin ja yksi jota en vielä paljasta. On se vaan mukava olla kotona, sai syödä äidin ruokia, nauttia täydellisestä kuutamon valosta (viime yönä) ja tämä nyt saattaa hämmentää jotakuta, mutta kirjastoauto. Sama kirjastoauto on käyny aina mejän pihassa jokatoinen torstai ja autoa ajaa vuorotellen kaksi miestä, olen tosiaan jo 25 vuotta, toisin sanoen ei tehnyt tiukkaa käydä kirjastoautossa välihousut jalassa. Äiti lämmitti aamusta leivinuunia ja keittiössä tarkeni vallan hyvin kalsarisiltaan, ja tuli sitten vähän kiire sinne autoon, varmistin sitten äitiltä että kehtaanko mennä kalsarisiltaan kirjastoautoon, sain luvan.

Lampunvarjostin

Äitin kukkaruukku

Hionnan, muutaman spreijauksen, tuskan huokaisujen ja lisäspreijausten jälkeen sain ruukun valmiiksi. Onneksi äiti sanoi, että tällä kertaa pitää tehä rumempi, että kehtaa laittaa multaa sisään. Siitä tuli kyllä vähän nävös.. Mutta noh. Pinta sisältää mm. peukaloiden sormenjäljet, vähän levenneet spreijaukset ja Lotan karvoja.

Kukkaruukku

Sain sitten melkeen valmiiksi varjostimen, reijät täytyy tehä sitten ku pääsen kaupunkiin, jos ukolla olis jääny pieniä poranteriä minun luo.

Tähän teen tähtikuviota.

Lotta oli kaverina. Se tietää kenen autoon saa mennä ja kenen ei. :)

Tänään oli tosi kylmä, mutta oli kyllä komia ilmakin. Lintuja oli syömässä niin paljon, että piti päivällä käydä lisäämässä siemeniä lintulaudalle ja taas oli Punatulkkuja puiden oksilla keikkumassa. Äiti otti poronlihaa sulamaan aamulla, niin tein sitten ulkofileestä ja paistista kunnon pihvejä, pippurisen kermakastikkeen kanssa. Huonoa täällä kotona kokkailun kanssa on se, että ruoan pitäisi olla valmis aina kun iskä tulee kotiin, ja siitä ei ikinä tiiä millon hän saapuu paikalle. Pihvejä ei oikeen kehtaa valmiiksi paistaa, kun menee sitten vaan sitkaaksi. Varsinki tuo poro, kun se on niin pienilihaista ja vähärasvaista. Mutta voi että oli hyvää, punaista keskeltä, mutta silti kypsyny. Kyllä porokin on hyvä liha, vaikka äidin mielestä liian vahvaa. Maistuuhan porossa enemmän metsä, entä hirvessä.

Talvi tulee.

Viimeinen kuva onkin sitten pienimuotoinen arvoitus. Tällaista jälkeä tuli, kun työstin kolmatta purnukkaa mistä vihjaisin jo alussa. Äiti tykkäs minun touhusta todella paljon, mutta lapsihan on terve kun se leikkii. Niin ja met ollaan melko varmasti saatu se tontti mitä viikko sitten haettiin! Miehen isä oli avannu kirjeen, ku oli säikähtäny että minkä karhukirjeen se poika on kaupungilta saanu! Nyt sitten tuleva appiukkokin tietää mejän suunnitelmista. En tiedä millon uskallan seuraavan kerran mennä käymään kylässä.. Mutta JEE!! Voi alkaa vähän enemmän tietoisesti suunnittelemaan kaikkea.

Liittyy purnukkaan numero 3.

Jännä viikko ja viikonloppu.

Tämä viikko on menny melkosta vuoristorataa, yrittäny olla ajattelematta kaikkea mahollista. Toisin sanoen olen välillä ollu omissa maailmoissani ja töissäki tehny montaa asiaa yhtaikaa; eli kaikki on ollu koko ajan kesken (anteeksi kaverit). Mies tuli eilen takas, ja tuli minun kämpile jo ku minä olin töissä, oli tosi outoa. Ei täällä ole ollu kukaan etten tietäs. PANIIKKI! Anteeksi. Viime yönä sain sitten unen päästä kiinni joskus kolmen jälkeen ku ei saanu mieleltä rauhaa, vähän meinaa väsyttää.

Tänään sitten kävin kaupungilla pikasesti ja näin veljeä huoltsikalla, 5 minuuttiakin riittää. Kaupungilta päästyäni (ostin myös ekan joululahjan) tein ruokaa, kokeilin uutta makkarakeittoa. Tuli hyvää, oli tomaattimurskaa, chiliä, perunaa, porkkanaa ja chili nakkeja. Sormen päitä kirvelee vieläkin, ku on niin kuivat kädet ja chiliä pilkkoessa en käyttäny mitään hanskoja. Tein sitten Miehelle sen lempparia; mutakakkua. Vähän tuunasin sitä tällä kertaa ja laitoin Marianne murskaa sekaan, katotaan minkälaisen arvostelun saan. Mies meni käymään kaveriensa kanssa kahvilla ja annoin hälle kolme asiaa mitä tartten kaupasta: maitoa, voita ja jäätelöä, katotaan mitä sieltä tulee.

Oli potkua sopassa!

Mutakakkua nam. Jäätelöä odotellessa...

Nyt sitten istun telkkarin eessä ja kahton Hanhiniemeä, osaan kaikki laulut ulkoa. Paras!

Kotona oottelen Miestä.

Tätä tämä aina on ollut, ja tulee varmasti aina olemaan, oottelen kultaa kotio. Eilenhi tein ruoan ja ootelin ukkoa syömään, onneksi tein karjalanpataa, koko ajan vaan parani ku sai hautua pitempään. Sen minä oon jo oppinu, että jos ukko sanoo tulevansa parin tunnin päästä, saa siihen laittaa saman verran aikaa lisää.. Mutta ei se silti helpota tätä oottamista, onneksi oli viinipullon loppu, paria hyvää juustoa ja viinirypäleitä.

Hyvää on.

Huomenna sitten ehkä/toivottavasti/suutun muuten käydään kattoon sitä tonttia. Eilen Miehellä oli hiema vastoinkäymisiä auton kanssa ja tänään se karkas taas laittaan autoaaan kuntoon. Minä oon nautinut kauan ootetuista lounasvuoroista ja ottanu molempina päivinä päikkärit. Tänään meinas kyllä mennä hermot niin moneen otteeseen, varmaan kaikki työkaveritki huomas tämän, onneksi on pari vapaata. Tyhjensin lähtiessä myös tippikipponi, viikonvaihteessa saanu melkeen 30 € tippiä, aika hyvin mielestäni näin kuivan kesän jälkeen.

Viikonloppuna myös ystävä kävi perheensä kanssa kaupungissa. Nähtiin ekana päivänä kaupungilla ja sain piettää minun kakkos miestä melkeen koko päivän kädestä ja leikkiä kummitytön kanssa. Käytiin myös kirpparikierroksella ja minähän tein löydön, ihana vaaka (meillä kotona on valkonen).

Ja hintaa oli 5 €

Raijasin töistä myös lisää säilyketölkkejä, yhen suolakurkun ja pari pienempää. En vaan tiiä vielä mitä niistä pienemmistä tekisin, lampunvarjostin kävi mielessä. Kun olen etsinyt jotain kivaa pientä jalkalamppua pöydälle. Työkaveri meinas että minun koti alkaa pian näyttään ihan teollisuus hallilta. Ei minun kämpästä ihan vielä teollisuushallia saa tekemälläkään, alakaa olemaan vähän liikaakin tätä tavaraa täällä. Löytäsinköhän minä jonku kuvan tästä kämpästä näytettäväksi? Tästä kuvasta nyt on vähän aikaa, nyt on mm. uus sänky, erit verhot ja kukat on hieman vaihtuneet. Tässä on tullu asuttua nyt kaks ja puoli vuotta.

Minun koti.

Pienihän tämä on, muttta tällä hetkellä mulle sopiva, sitä oikeaa kotia odotellessa. Vaikka tämäkin on tuntunut heti alusta kodilta, sitten kotikodin jälkeen. 32 neliötä tässä on, parveketta ei harmi kyllä ole, mutta olen pärjänny ilmanki. Meen kesällä pihakeinuun lukeen kirjaa tai lehteä jos haluan.