Puutarha!!

Voi perse millanen toukokuu ollu, jostain lehestä luin että täällä olis ollu 72h auringon paistetta tässä kuussa, ennen tätä viimistä viikonloppua. Eilen mahto olla ainu päivä ettei tullu vettä... Joku kuuro vähintään ollu joka päivä. Eli kaikki pihahommat seisoo kun ei oikeen sateella haluta pihalla touhuta. Pekukin nököttää kopissa ja näyttää pitkää naamaa. Jotain kuiten olen saanut aikaseksi, eli ryytimaan.

Appiukolta sain lavakauluksia kolme kappaletta, vähän otti tunnon päälle kun kaksi niistä oli Jontikan... Mutta pakko se oli niellä ja paikalleen laittaa. Suhteeni John Deeren kanssa on hieman katkera, iskä osti sillon joskus uuden rattorin eikä viitsinyt mainita että vaihtaa merkkiä. Minähän sitten suutuin kun puna-musta Case olikin vaihtunu kelta-vihreään Jontikkaan! Eniten inhosin niitä keltasia vanteita, uhkasin maalatakin ne tai tehä rankaista Päivänkakkaroita. Kyllä olin erittäin helppo lapsi!

Mutta takaisin asiaan. Taavi osti porraslautoja verten lakkaa, mutta koko ajan sato vettä niin eipä tullu vielä lakattua, niin vetelin sitten aluksi ne kolme kaulusta tällä.

Lakka, ruskea.

Tämmöstä minä sitten sain aikaseksi. Etualalla on sisäpuolelta kerran lakattu, ulkopuolelta ilman lakkaa. Vieressä on lava mikä on lakattu kahteen otteeseen molemmin puolin. Mukavaa hommaa, ja helppoa lakattavaa. Sain kaikki valmiiksi ja sitten alko taas kerääntyyn synkkiä pilviä, sadehan se sieltä taas tuli... Ja valumia jonkin verran.

Vaiheessa.

Valmis, ennen vesisadetta.

Lakkasin seuraavana päivänä ulkoa pinnat vielä kertaalleen ja yritin häivyttää valumat edelliseltä päivältä. Ihan hyvin sain peitettyä, mutta kyllä valumia silti näkyy. Nämä nyt ei varmaan ole kuin pari kesää tässä, toivottavasti ainakaan. Kun on nuo liian pienet minulle!  Vaikka en paljoa siemeniä ostanutkaan niin olisin minä ehkä sen neljännen kauluksen tarvinnu. 400 litraa multaa meni nuihin ja 100 litraa oottaa että saan äitiltä vielä kukkia. Niitäkin oli tarkotus laittaa nuihin laatikoihin, mutta enhän minä saanu kunnolla sopimaan ees kaikkia siemeniä. Toiset herneet piti jättää ensi vuoteen, puolet salaateista jäi pussiin ja shalottisipulit tuli vähän ahtaalle, mutta harvennetaan sitten salaatteihin. Vesimelonit olin laittanu itämään pari viikkoa sitten ja nehä oli jo terhakkaana pystyssä. Nekin on vähän tiheään, mutta katotaan miten lähtevät kasvamaan. Elän siinä toivossa että Peku pitää pupujussit poissa tontilta, mutta seurataan tilannetta.

Mullat ja siemenet paikallaan.

Kyllä se aurinko paistaa sitten kun kello lähentelee 21.00. Tyhjän panttina olevista lavoista kasasin pöydän että sain piirustettua ylös mitä istutin ja minne. Olen tullu siihen tulokseen että ei kannata työntää mitään keppejä multaan, kaikki tekstit haalistuu aina ja kepit tuppaa liikkumaan. Näin on sitten muistissa mitä oon kasvattanu ja kuinka paljon. Harsoakin oli jemmassa niin sai ekaksi yöksi laittaa liinan päälle. Tai "harsoa", suodatinkangasta se kyllä oli, mutta pitää kylmän pois ihan samalla lailla. Kyllä se aurinko vaan lämmittää kun vaan pääsee paistamaan, Pekun pitäs vaan päästää karvat irti, tukehtuu raukka muuten. Olen käyttäny sitä uimassa sillon kun on ollu liian lämmintä käydä lenkillä, se on ihan onnessaan kun pääsee uimaan. Virtaakin pojalle tulee roppakaupalla lisää uinnin jälkeen.

Väliaikainen puutarhapöytä kottikärryjen takana.

Ja pihan toisella puolella.

Ja pääsin lukemaan viimein lehteä pihalle aamukahvin kanssa auringonpaisteessa. Tuulemaanhan se alko melkein heti ja takki piti päälle hakea kesken kaiken, mutta tuli pöydälle jälleen käyttöä. Ja tuossa piilossa ei ole mikään piilopullo, vaan maito on siellä varjossa.

Mustikoita, korppuja, kahvia ja lehti.

Sisällekin olen tehnyt jotain muutoksia. Sain viimein korut roikkumaan.

Tarvis vielä vähän väriä.

Sarvipää.

Tälätä WC näyttää nyt.

Kevät tekee tuloaan.

Työporukalla käytiin Ruotsissa kelkkailemassa, minä ekaa kertaa leikkimässä kelkalla... Yhtenä päivänä ajelin muitten matkassa ja kyllä pelotti niin paljon ettei pitkään aikaan, välistä tuntu että kannattiko sittenkään lähtä matkaan, mutta onneksi lähin. Tuli tehty paljon sellasta mitä en ole ennen tehnyt; ajanut muullakin kelkalla ku työkelkalla, ajanu yhdellä suksella vaikkakin vähän matkaa, käynyt tunturissa, Ruotsin ja Norjan puolella. Jonku verran räpsin kuviaki.

Narvik, Norja.

Narvik, Norja.

Narvik, Norja.

Puhelimessa on lisää kuvia tuntureilta ja kelkkailusta, mutta en nyt saanu niitä kuvia ladattua. En tiiä mikä mättäs, mutta kyllä minä ne vielä tänne laitan.

Kevät näyttäs tulevan meidänki pihaan, vaikka meillä on taas eniten lunta pihalla entä naapureilla. Kaippa se sulaa ennen juhannusta, vaikka tänä aamuna heräsin lumituiskuun. Ja mitä tehään sillon kun ulkona tuiskuaa ja Taavi ei ole vielä herännyt? Laitetaan leivinuuniin tulet ja paistetaan brekumakkarat tulella. Kyllä minä vaan tykkään!

Alottelin vappuvapaiden kunniaksi myös kevät siivousta. Sain ikkunat pestyä, lattiat luututtua, pyykättyä neljä koneellista tavaraa ja järjesteltyä vähän paikkoja uusiksi. Nyt alkaa tavaratkin löytään paikkansa tässä talossa. Tässä muutamia kuvia mitä sain otettua, alkaa kohta tuntuun että tarvin kunnon kameran. Tuolla pitää asetuksia muutella ihan koko ajan ja menee ikuisuus kun ottaa alkaa ottaan koko talosta kuvia. Mutta näillä mennään vielä kun ollaan köyhiä.

Uusi järjestys.

Uusi Muumi spagettipurkki.

Kukatkin tykkää lisääntyvästä valosta.

Makkarikin saanu uutta tekstiiliä ja puun siirsin olohuoneesta tänne.

Ostin meille Vapuksi kunnon naudanpaistia että saahaan vaikka grillattua jos iskee sellanen fiilis. Ilma ei vaan oikeen antanu myöten ja tehin sitten lauantaina meille salaattia, lohkopottuja, pihvit ja punaviinisoosia kaveriksi (kerranki kun oli punkkua jälellä, monesti pitäny tehä kotonaki punkkusoosia). Taavi vähän arasteli soosia, mutta söi kyllä ihan hyvällä ruokahalulla (aivan ku lapsesta olisin puhunu, sori). Päätin siinä ruokaa tehessä ja keittiötäni katsoessa ottaa vähän kuvia miltä ruoanlaitto meillä näyttää. Oli tarkotus ottaa itse lopputuloksetakin kuva, mutta oli jo niin nälkä että unohtu. Otin sitten satsiannoksesta kuvan, ei niin kaunis taikka edustava kuva, mutta mitä väliä. Salaattiin laitoin lorauksen karpaloviinietikkaa, jonka sain siskolta joululahjaksi (Punnitse ja Säästä), anto tavalliselle salaatille uudenlaisen tvistin ja Taavikin tykkäs.

Keittiönurkkaus.

En muista millon olisin pöydänki kattanu meille.

Santsiannos, kyllä liha on hyvää.

Siinä minun illallisseurani, erittäin sosiaalinen tapaus.