Pari rekkaa jätti lastin mejän tontille, talon!

Eka rekka.

Ensimmäinen rekka oli majottunu tuossa yön yli, kun oli tullu saattoauton kanssa. Kello 7.30 oli nosturi tilattu tontille, sitä sitten ooteltiin, onneksi tuli ajallaan. Olihan tuo aikamoinen kokemus, katsoa kun mejän taloa nostetaan sokkelin päälle. Palikoita tosiaan oli kolme ja lisäksi kattotarvikkeet. Kasaajat oli ymmärtääkseni Torniosta, veljekset tekivät sitten nopeaa työtä ja ehin näkemään paljon ennen töihin lähtöä.

Tyhjä sokkeli.

Melkeen täysi.

Alkakerta paikallaan.

Tässä välissä minun piti mennä töihin, mutta onneksi sain nähdä tämän ihanien työkaverien ansiosta. Hullun päivän, ei meillä vissiin enää normaaleja päiviä olekaan, jälkeen pääsin käymään tontilla. Miehet sieltä oli jo lähteneet ja naapurien kanssa jutellessa selvis että ei niillä vissiin kovin kauaa mennyt, että pääsivät tähän vaiheeseen:

Se on talo.

Keittiön nurkkaus.

Ei tämä vielä tunnu todelliselta, vaikka kävin sisälläkin ja kaikkien huoneiden koot konkretisoitu. Etenkin ikkunoiden koot! En kyllä muistanu että pari ikkunaa olis ollu nuin isot, tai siis ikkunoiden reiät. Tiivi ei ollu ehtiny/saanu toimitettua ikkunoita tehtaalle, niin ikkunat tuleepi sitten myöhemmin. Poijat jatkaa hommia maanantaina, oli kyllä mukava kattoa nuoria miehiä Dimexit päällä työn touhussa. Heikko kohtani, myönnetään. 

Sitten pitäs keksiä minkä värinen tästä tehään, joku vaalea väri se kuiten on. Millonhan minä tajuan mitä tänään on tapahtunu?

Pohjat valmiit ja huomenna sokkelin valu.

Kesäloman viimeninen päivä, niin se vaan äkkiä kuukaus meni, mutta ei kyllä voi sanoa että olis rentouttava loma ollu. Vastustanu on paljon ja aina tulee uusia vastaan ennen ku entiset on kunnolla hoidettu alta. Mutta onneksi meillä ei ole enää niin kiire ku viikko sitten, vaikka kiire vieläkin on.

Tästä sitä kuiten lähettiin liikenteeseen. Kiviä on. 6.6.2014

Pohja valmis 13.6.2014

Taaviki pääsi kaiveleen.

Nyt sitten juostaan kilpaa laskujen ja pankilta saatujen rahojen kanssa, pankki ei anna meille rahaa ennen ku valmiustodistuksia ovat saaneet. Eikä met niitä oikeen voida kirjotella ku ei talo ole vielä tontilla ja yli puolet talosta pitäs kuiten kohta maksaa. Vähän tässä jännätään miten tiukille nuo eräpäivät menee. Kaikki päivät on oikeastaan menny tontilla, ei ole jaksanu tehä mitään ylimäärästä. Tänään kävin kotoa hakeen Onnisen laskuja, netki oli aika isoja, suurin yksittäinen oli maalämpöputket, mitkä menee talosta kaivolle sekä talon ja tallin väliin, viimisin vajaa 50 €/metri. Mutta on maksaa kyllä ittensä takasin. Nyt ei jaksa enämpää, jatkan Saksan kannustamista, vaikka ihan hyvin ne näyttää homman hoitavan.

Sitten meidän pitäs keksiä nimi mejän tontille. Siinä sitä haastetta vasta onki! Ehdotuksia otetaan vastaan!

Huomenna lähtee maat.

Maanantaina Taavi soitti mejän varaamalle kaivurikuskille, että joutasko tulevana tiistaina tai keskiviikkona tulemaan. Sehän sitten sano siihen seuraavaa: Ai niin joo, sehän se oliki. Minä oon Sodankylässä rivitalon pohjia kaivamassa. Siitä se sitten lähtikin viikko mukavasti liikenteeseen. Mistä perseestä me kaivuri ja kuski hommataan. Sitten, leivinuunin palasia ei voida toimittaa sillon ku talon kannalta olis paras, kivet tulee siis samalla viikolla kuin itse talokin. Mitäs vielä. Kolme päivää soiteltiin ja kyseltiin mistä saatas kaivuri ja kuski, vapaita kaivureita alkoikin sitten ilmaantua, mutta Taavilla alko työt lähestyyn niin tarttee sen kuskinki. Kiireisiä on nämä tämän kylän miehet, sitten eilen torstaina saatiin kuin saatiinkin lauantaiksi kaivuri ja kuski. Voi elämä miten paljon ahistusta ja huolta ja kaikkea muuta nuihin päiviin mahtu, enkä minä vielä eilen illallakaan oikeen uskaltanu rauhottua, mitä kaikkea vielä voi tapahtua. Tänään iltasella net sitten oli tuomassa kaivuria tontille, nyt kuhan vaan pysys kuski ehjänä ja toiminta kykysenä niin sais huomenna alotettua hommat. Tuovat vielä sellasen kaivurin, millä ei ole niin kiiree ja saapi olla tontilla parikin päivää ja Taavikin voipi sillä sitten siirrellä tavaraa. Onnisella ollaan rampattu ja laskuja ootellaan mielenkiinnolla, iskä soittaa ja kysyy että mitä ihmettä te olittekaan rakentamassa. Eilen illalla kun päänsärky alko vähän helpottua, tuli sitten itkunpuuskakin, onneksi kukaan ei ollu näkemässä. Ei ihme jos äiti sai vatsahaavan sillon ku mejän kotia rakennettiin.

Liittymä tulee tähän

Talo tuohon.

Hiekkakasat ei tullu ihan siihen mihin piti, kai vastaavalla mestarilla oli joku syy ku toisessa kohin on tilaa railusti ja toisessa hiekka tulee tielle, liittymässä pitäs olla kaksi kasaa. Tuleekohan tästä yhtään mitään. Rahaakin pitäs pankista pyytää lisää, saapi maksaa urakoitsijoilla ja Onnisen laskut ja Muurametaloltakin tulee toinen lasku kun sokkeliporukka ensiviikolla tulee. Pankki siis ei pistä kerralla koko lainaa tilille vaan erissä sillon kun pyydetään. Ja joo niitä vetimiä ei ole vielä, on ollu vähän muutaki mielessä. Huomenna sitten kattoo miltä siellä näyttää, juteltiin eilen paikan päällä kaivurimiehen kanssa että mitä tehään ja mihin tavarat laitetaan, mutta parempi ainakin kävästä siellä. Sunnuntaiksikin on touhua, kun pitää yrittää soittaa Rovakairalle.

Tämä viikko on kyllä ollu yhtä hullunmyllyä, mutta onneksi me tehään tätä yhessä ja meillä on kuin onkin kavereita ja ystäviä jotka tahtoo auttaa. Kuka hullu rakentaa taloa puolessa vuodessa? Me rakennetaan alle puolessa vuodessa!! Taavin sanoin. Kyllä me kaikki ollaan jollain tapaa outoja.