Vuosi 2013, mitä tulikaan tehtyä.

Ostin ensimmäisen oman autoni, maksoin sen kerralla poiskin. Puoli vuotta sitä metästettiinki, aika läheltä se sitten löytyikin, otin matkaan samantien. Päätettiin että muutetaan Taavin kans yhteen, sen jälkeen tultiin siihen tulokseen että mehän rakennetaan oma talo. Taavin ehotus itseasiassa, en minä olis sellasta sille uskaltanu ees ehottaa, että osaa se yllättää minunki mies. Sitten ei muutakun tontin metästykseen, ja viimein se löytyi ja nyt kuun alussa maksettiin tontin varausmaksu. Erittäin jännä tunne kun tietää osotteen, missä tulee asumaan rakkaan kanssa toivottavasti loppu elämän. Ei tartte enää kattella katuvaloja tai miettiä mihin aikaan kuuntelee musiikkia tai muuten vaan möykkää.

Olen myös ollut vuoden samassa työpaikassa, parasta siinä on kun saa tehä töitä vielä ihmisten kanssa, jotka olivat siellä kun tulin. Olen huomannut, että en todellakaan ole helpoin ihminen työkaverina, pomotan aika paljon ja sanon toisinaan aika töksäytellen/töykeästi mitä ajattelen ja jos joku ei toimi. En jaksa padota kaikkia ajatuksi sisääni. Taavikin on varmasti saanut kokea tämä minun pimeän puoleni. Mutta onneksi hän on ku viilipytty minun seurassa, laskee minun verenpainetta pelkällä olemassa olollaan (toisinaan kyllä nostaakin sitä).

Sellasta on tapahtunu tänä vuonna, ja paljon muutakin. Muistoja joita ei halua unohtaa, eka tapaaminen appivanhempien kanssa, reissut kullan kans Kittilään ja kotia, sukujuhlia, jolloin taas muistaa että perhe on paras ja pahin, mutta ei siitä eroon pääse. Seuraavaa koulutusakin olen hieman jo hahmotellut päässä, en tiedä milloin on sen aika. Olen minä miettinyt myös talon sisustusta ja muita huoneratkasuja, veikkaan että se leivinuuni on suurin murheen kryyni.

Vanha sitä jo alkaa olemaan, ajattelin että olisin lähteny kuokkiin kaverien juhlia ja kaupungille pitkästä aikaa juhlimaan, mutta väsyhän se yllätti, ei jaksa enää näitten työpäivien jälkeen lähtä yhtään mihinkään. Istun keittiönpöydän ääressä ja kattelen ikkunasta raketteja. Avasin viinipullonki ettei tartte lähtä ajeleen mihinkään kattoon raketteja, vaikka meillä töissä oli viime vuonna komiat tulitukset. Joskus sitä suunniteltiin oikeen uuden vuoden juhlia ja yritettiin laskea että kuinka paljon juotavaa sitä tarvii illaksi... Juu ei enää, onneksi. Taavi on luvannu lopettaa tupakan polton kokonaan, minä lupasin vastavuoroisesti lopettaa sipsien syönnin kokonaan. Sipsit on oikeasti se syy miksi minä näytän tältä, se on aina ollu minun pahe. Oliskohan siinä tarpeeksi tietoa mitä minulle on tänä vuonna tapahtunut? Niin ja alotin tämän blogin. Nyt palaan suunnittelemaan keittiötä, siitä tulee hieno, ei välttämättä heti, mutta jossain vaiheessa kun se saadaan valmiiksi. Onnellista ja tapahtumarikasta vuotta 2014 kaikille, kiitos kun olette olemassa. Elina kuittaa ja kiittää.

Pitäs päästä siihen normaalii rytmiin.

Tai mitä se normaali rytmi mulla sitten ikinä onkaan. Vois vaikka alottaa sillä, että lopettas syömisen jossain vaiheessa iltaa, mutta  mitä sitten jos saan ruokaa naaman eteen vasta ilta kymmenen aikaan. Sitten olis tuo unirytmi.. En minä saa unta ennen puolta yötä, vaikka joskus oliski päivävuoro, sitten aamulla väsyttää entistä enemmän. Sitten on nuo kaiken maailman jouluherkut mitä tänne minunki luo on kertyny, vaikka en kotoa ottanukaan matkaan oikeastaan mitään.

Joulun tosiaan olin töissä, taas.. Joulupäivänä ku pääsin töistä, lähettiin Taavin kanssa ajaan meille kotio, ja sepä olikin matka. Erittäin liukasta, jossain vaiheessa hieman hiekkaa tiellä ja viiminen 10 kilometriä pelkkää jäätietä, missä vesi valu. Ei paljon perä pysyny tiessä, Taavihi piti käjet melko visusti ratissa tai sen läheisyydessä. Tapanina mentiin sitten juhliin perhepiirissä mummun synttäreitä, sehi matka oli aika mielenkiintonen. Nyt on Taavikin tutustutettu äitin puolen sukuun, ihan hyvin se pärjäs, vaikka vähän ujo onki, varsinkin hieman kova äänisessä seurassa. Iskä ja vanhempi veli oli auraamassa tai hiekottamassa oikeastaan koko joulun, ja maholisesti näistä säistä johtuen Soneran linkkimasto oli/on aatosta asti ollu rikki, toisin sanoen meijän kotikylässä ei ole kenttiä, ei puhelin taikka netti. Pelottavaa oikeasti, vaikka onhan se mukava välillä olla ilman mitään, mutta mitä sitten ku iskällä tai veljellä pitäs saaha meihin yhteys. Taikka jos joku sairastuu vakavasti, ei voi soittaa ambulanssia ku ei ole kenttiä. Äiti lupas soittaa ku saavat sinne yhteydet takas, ei ole vielä soittanu. Miten voi nyky aikana tapahtua tällasta? Joku kylä olla täysin eristyksissä monta päivää, eikä kukaan tee asialle mitään.

Kotonakotona

Olin minä ollu ihan kilttinäkin, sain lautasia, aterimia, reseptikirjan mihin saan itekin lisäillä kaikkea, autolaturin puhelimeen (ei toiminu, en tiiä vielä missä vika), lapaset, Pandora-korun, pari muumirasiaa ja vohveliraudan. Äiti sano että yks minun lahja on vielä kavoksissa, jos ennen juhannusta löytyy, niin olis ihan kiva.

Nyt minä alan taas vähentään tätä minun syömistä, ei päästä bikinikuntoon tällä vauhilla. Salikin aukeaa onneksi taas, jos jaksaa töitten lomassa käydä. Alkaa vaan tämä joulunaika viemään veronsa, eikä ole niin paljon tuota energiaa, että jaksais tehä mitään ylimäärästä. Varsinkin joulupäivän tuntu että jalat ei vaan kanna enää päivän päätteeksi.

Pari viiniä jouluksi

Näin joulun alla  mietin, että voisin vähän mainostaa viinejä. Ja eritoten viinejä, jotka sopivat joulupöytään, toisin sanoen suun myötäisiä ja maistuvia viinejä. Ensimmäisenä valkoviini jota juon aina kun en keksi mitä viiniä joisin. Sopii tilanteeseen kuin tilanteeseen, minkä ruoan kanssa tahansa, nimensä mukainen joutuisa viini. Suosin saksalaista myös viineissä; Devil´s Rock Riesling. Tätä maisteltiin joskus koulussa ja sille tielle on jääty. Saksalaista laatutyötä.

Devil´s Rock Riesling

Sitten punaviini, jonka ostin ihan vaan mielenkiinnon vuoksi, kun en erityisemmin italialaisista taikka ranskalaisista (vanhoista viinimaista) viineistä ole perustanut. Tämä oli tullu Alkoon uutuutena ja tuli jonkin sortin olo, että tuota pitää maistaa. Italiasta, Toscanasta Santa Cristina. Rypäleitä kaksi, Sangiovese (jota en ole ainakaan muistaakseni maistanut) ja Merlot, toimiva yhdistelmä täytyy sanoa. Pidän enemmän valkoviineistä, mutta juon mielelläni myös punaviinejä, mutta pari lasillista menee kyllä. Tämän viinin kohdalla kävi vaan aika hauska juttukin. Tein ukolle mutakakkua ja päätin sitten nauttia suklaista mutakakkua ja punaviiniä, jokaikisen kulauksen jälkeen sain kamalan aivastuskohtauksen, siis aina kun otin hörpyn punaviiniä jostain syystä alkoi aivastuttaan. Taavi teki minulle diagnoosinkin, että olen ilmiselvästi allerginen kaikille viineille. Onneksi hällä ei ole minkään sortin valtuuksia tehdä sellaista diagnoosia, joten voin jatkaa harrastustani.

Santa Cristina, Sangiovese, Merlot

Jos jollakulla on onkelmia jouluviininsä valinnassa, suosittelen kokeilemaan näitä viinejä. Molemmat ovat myös kohtuu hintaisia, ei tarvi venyttää penniä näiden suhteen.

Salilla ja piparien tekoa. Toisin sanoen, ihan yhtä tyhjän kans.

Pipareita ja joulun valoja

Tehtiin siskon kans perjantaina pipareita ja joulutorttuja ja katottiin Toljanteria. Ollaan tehty samaa viime vuonnahi, nyt ei vaan mahettu ehtiä Joulukirkkoon. Ensi vuonna yritetään päästä. Joo en tehny piparitaikinaa itte, tulis aivan liikaa pipareita. Ostin Myllyn Parhaat Piparitaikinan, missä luki että tehty uudistuksia kuluttajaraadin kanssa. Oli mielestäni paremman makusta mitä ennen, mutta tuli aika vaaleita pipareita, varmaan osaksi siitä syystä ekat pellit paistu vähän liikaa.

Olin tänään reipas ja kävin salilla kävellen, sali on sentäs kaupungin toisella puolen, sai raikasta ilmaakin samalla. Nyt ei ollu ees ruuhkaa, sai rauhassa ähkiä ja puhista menemään. Vähän vaan tuntu että polvet sanoo sopimuksen irti, jalkaprässin kyllä kesti kaikki 3 sarjaa, mutta vatsarutistuksissa taljassa kolmas sarja meinas olla tuskaa. Polvet ei vaan tykkää jos oon paljon niitten päällä. Oon kyllä huomannu sen ennekin, en ole paljon harrastanu kontallaan oloa siitä johtuen (olipa vähän irstas laini). Illan ratoksi sitten koristelin pipareita, tein minä Miehellekin oman piparin.

Kullan pipari, joku fiksu tietää tästä jo Miehen nimen.

Taavihan se on, minun mies. Paras mies mulle! Taaskaan siitä ei kuulu kämpile, saan kohta syyä uudestaan ruoan sen kanssa, ku on uudestaa nälkä. Vaikka söinki ison läjän muusia ja makkarakastia, hyvää ruokaa saattaa syyä paljon, vaikka ei enää nälkä oliskaan.

Olipas rykäsy, nyt viikonlopun viettoon.

Kaheksan päivän työputki on nyt ohi! Tavallaan se ei tuntunu niin pitkältä mitä pelkäsin, johtuen osaksi siitä että kaikki päivät on yhtä mössöä. En todellakaan tiedä/muista mitä tapahtui minäkin päivänä taikka missä vuorossa oon ollu, saatikka mitä ruokaa oon tehny! Vähän meinas päivästä voimat ehtymään, ei jaksanu tallustaa aivan entiseen tahtiin ja nyt  on jalat kipeät ja turvoksissa. Eikä tartte kuunnella joululauluja muutamaan päivään, salissa net soi vielä niin kovalla ku immeisistä lähtee niin paljon ääntä, oravanpyöräkö? Ei voi aina ymmärtää. Kämppäkin on ku pommin jäliltä, huomenna pyykkään (viikkaan ensin vanhat pyykit pussista), tiskata tiskit molemmista altaista, kokeilla uutta pöytäliinaa minä löysin eilen kaupungilta ja jos pihallekin vielä ehtis touhuileen. Niin ja se minun lamppuprojektikin odottaa kaapissa, ukko toi mulle Dremelin (appiukolta sain suojalasit..) lainaan, saan kokeilla miten se toimii. Huomenna minä nukun ainakin yheksään, väsyttää jo nyt mutta yritän pysytellä hereillä vielä muutaman tunnin. Sen verran hyvin tosiaan menny nuo päivät sekasin, että en ole varma tuleeko Mies huomenna vai ylihuomenna takasi, muistaakseni ylihuomenna. Vois tehä taas vaihteeksi jotain oikeeta ruokaaki kämpilä, jää ruoanteko aika vähiin taas.

Päätin että paljastan hieman mejän suunnitelmia. Ei olla vielä päätetty millanen talo met rakennetaan/rakennutetuttaan, mutta yksi malli on tosi vahvoilla.

Ja tässä se nyt olisi;  Muurametalot

Yritetään löytää sellanen talo mitä tarvis muokata mahollisimman vähän rakenteellisesti, koska muutoksia siihen tulee varmasti jonku verran, esim. leivinuuni, net paneelit ja jonku verran muutaki. Oon onnellinen siitä, että miellä on suurin piirtein samanlaiset suunnitelmat siitä, millasessa talossa met halutaan asua.

Arvonta lukemassani blogissa.

Kotia ja unelmaa blogissa on ihana arvonta käynnissä. Pitäsköhän minunki laittaa jossain vaiheessa jonku sortin arvonta. Sen suunnittelu menee varmana ensi vuoden puolelle.

Neljä päivää meni niin että hurahti ja taas kulta lähi töihin kuudeksi päivää, minun työputki jatkuu (3/8) että tuskin tulee tylsää. Saahaan taas olla viikonloppu vapaalla varmaan muutamaan kuukauteen. Maanantaina saahaan uudet työvuorolistatki, tietää sitten miten on joulunpyhät töissä. Olen ilmottanu toivomukseni, mutta saas nähä miten käypi. Huomenna taas kiire päivä tiedossa, lähtis sitten käymään vaikka salilla mutkan, jos vaikka sais purettua höyryjä. Maanantaina käyn sitten iltakäelyllä raittiissa pakkasilmassa, jos ottas vaikka kameranki matkaan. Toivottavasti on hyvä ilma.

Kroppa ongelmia.

Muutama kilo pitäs saaha pois.

2 vuotta sitten olin meleisessäni kunnossa, painoa oli jotain 58 kg (pituutta minulle on siunattu 158,5 cm). Sitten tuli Mies kuvioihin ja hän toi aina jotain herkkuja (sipsejä/karkkia) kun tuli mulle yöksi, ja minähän syön kaiken mitä on näkösällä. Kaiken lisäksi tykkään hyvästä ruoasta, hyvä ruoka sisältää voita ja kermaa. Vaikka minä syön terveellisesti, tämä minun lievä ylipaino johtuu vain ja ainoastaan herkkujen syönnistä. Nyt olis hyvä kannustin päästä taas näistä ylimääräsistä kiloista eroon; maaliskuussa lähen porukoitten kanssa eteläänetelään. 13 viikkoa tehokasta laihutus aikaa, ja joulu välissä..

Noh mitä minä sitten ajattelin tehä asialle? Salillahan minä oon käyny melko säännöllisesti pitemmän aikaa, mutta taas voisin pistää kolmosvaihteen silmään. En syö ukon herkkuja, saa itte syyä sipsinsä, tämä saattaa olla se haastavin osuus. 5 kg pitäs ainaki saaha pois, ja haluaisin taas mahtua kaikkiin farkkuihini mitä tuolta kaapista löytyy. Mieskin puhuu että lopettaisi kokonaan tupakan polttonsa vuoden vaihteessa (poltaa sillon ku minä en ole maisemissa), jos hän luopuu jostain, voin kai minäkin. Enkä minä halua miestä, joka haisee tupakalta, muuten tuo on paras mies mulle. (Olen maininnut hänelle asiasta pariin otteeseen.) Nyt kun olen maininnut asiasta täällä, missä joku saattaa oikiasti lukea tämän, yritän muistaa aina kun laitan jotain suuhuni mitä olen luvannut itselleni. Se mitä painan saattaa heitellä todella paljon saman päivänkin aikana, huomasin sen pari vuotta sitten. En myöskään omista puntaria, (salilla kyllä on) joten en halua mennä sen mukaan mitä painan tai lopettaa saavutettuani tietyn kilomäärän. Sitten kun mahdun vanhoihin toppahousihin sekä farkkuihin olen tyytyväinen. Ja haluan vatsalihakseni takaisin! Niistä minä tykkäsin tosi paljon.

Tässä olis vielä muutama tunti tehokasta peliaikaa ennen töihin menoa, vois askarrella yhen purnukan taas valmiiksi. Teen joululahjaksi parit, joten kuvia en voi niistä ainakaan vielä laittaa.

Sitten vähän kuvaa mitä eilen tein. Suklaa maapähkinävoi- keksejä, ikinä en ole tehny mitään maapähkinävoista ja halusin kokeille. Ohjeen bongasin täältä: Suklaapandan keittiössä muokkasin sitä vähäsen sekä tarkoituksella että vahingossa... Eli ei mitään uutta minulta. Suklaana käytin taloussuklaata ja  Fazerin Suomisuklaata (sai valkosuklaatakin joukkoon) tuli hyviä. Mieski söi illalla muutaman kappaleen. Itse söin vain yhden!!! Onneksi keksit säilyy hyvin; ei ole tarvetta syödä kaikkea kerralla. Helppo ohjekin kaiken lisäksi.

Keksien testailua.

Siivouspäivä.

Jouluvalot tuli laitettua

Sanoinhan että tänään voipi olla toinen fiilis joulun suhteen. Siivosin ja innostuin vaihtaan kämpässä vähän järjestystäki. Saas nähä millasen shokin Mies saa ku tulee huomenna, kun laitoin kaiken lisäksi jouluvalojaki. Tuon kynttelikön ruokapöydälle, joka on nyt toistekäsin, tuo vähän enemmän tilan tuntua. Tähden sain kans ikkunaan, mutta täytyy käydä ostaan jatkoroikka että saa valon. Sain pyykättyäkin pari koneellista ja tehtyä "mitä kaapeista löytyy" lasagnen. Hyvää tuli (ostan huomenna hyvää juustoa siihen kuorrutteeksi päälle niin kelpaa Miehellekin).  Paistoin sitten pari levyä torttuja samalla ku oli uuni lämmin, ekat tortut glökin kanssa ja lämpimänä paras.

Nyt kattelen samalla Suomen kauneinta kotia. Valmiiksi jo päässä lenteli ideoita ku järkkäsin tätä kämppää vähän uuteen uskoon ja sitten näytetään vielä aivan ihani vanhoja koteja!!! Minä en ala. Pääsis jo suunnitteleen omaa kotia, ja kuinka paljon rahaa siihenni saa menemään. Nytki pitäs saaha keittiöön vähän joulusemmat verhot, jos huomenna löytys. Siihen passais kyllä joku kappakin, en vaan ole löytäny vielä mieleistä. Kaikissa lukee jotain Vintage tai jotain sellasta, en taho mitään sellasta. Uudesta ollaan muka tehty vanhaa, ei kiitos. Joko oikeasti uutta tai oikeasti vanhaa.

Joulukuu ja sehän näkyy ja tuntuu.

Töissä on kiire, ihmisiä on liikaa kaupoissa, kaikilla on tulenpalava kiire joka paikkaan ja siinä hötäkässä ei muisteta olla ystävällisiä taikka osata ajatella toista kanssakulkijaa; aattona rauhotun sitten. Tältä minusta alkaa tuntua tämä joulun odotus. Anteeksi jos lannistan jonkun alkavan joulun odotus innostuksen, mutta tältä tuntuu tällä hetkellä. Huomenna saattaa olla eri fiilis, tänään on vähän väsyny olo. Enkä minä tiiä mitä haluan joululahjaksi! Iskä sano että vain kolme toivomusta, mutta jos minen keksi mitään. Joutuu käyttään liikaa aivoja, kun pitää miettiä perheelle joululahjat ja sitten vielä itellekin. Kahdelle kummitytölle olen lahjat ostanu, nuorimmainen uupuu, siskolle ja ukolle olen lahjat ostanu. Sitten vanhemmille ja mahollisesti appiukolle teen ite jotain kivaa (tai hyvää, heidän mielestä) en paljasta siitä vielä enempää. Jos lahjat ei onnistukaan, täytyy varmaan harjotella kertaalleen...

Tilasin myös muutamia talopaketti-esitteitä, saahaan ukon kanssa miettiä yhessä. Kävin myös Älvsbytalon esittelijän juttusilla tässä yks päivä (mainitsin edellisessä kirjoituksessa asiasta), valaisevaa etten sanoisi. Hieman petyin tarjottuihin sisustus vaihtoehtoihin. Muutama lattiavaihtoehto, kolmenlaiset kaappienovet... Ei kaakeleita.. Ja seiniin vain tapetteja tai levy ja maalaus. Minä en jaksa miettiä koko taloon tapetteja! Eikä ne oikeen ole ees minun mieleen, tai siis liiankin moni tapetti on minun mieleen, joten niitä häätys vaihtaa melkosen tihiään.. Joten luulen, tai olen oikeastaan varma, paneeli on oikea vaihtoehto. Mutta en halua puun väristä, vaan maalta seinät hieman vaaleiksi, mutta kuiten että puun kuviointi näkys läpi. Olis hyvä että sais mahollisimman paljon samasta paikasta. Tai sitten paketista vaan seinät pystyyn ja keittiö ja kylppäri ja seinät "oikeilta" toimittajilta. Sitten täytyy vaan toivoa että Mieski ajattelee ees suurin piirtein samoin.. Ainaki paneelit se haluaa seiniin ja mahollisesti kattoonki. Mies tulee parin päivän päästä (esitteet toivottavasti kans) niin saahaan jutella tarkemmin asiasta.