Vihdoinkin asiat etenee.

Eilen sain puhelun Muurametalon edustajalta. Vihdoin ja viimein, toisaalta, on hän mahollisesti yrittäny saaha minua kiinni, mutta en ole ehtiny vastata. Hän sitten tulee ensi viikon tiistaina käymään meillä kylässä, Taaviki on sillon täällä, onneksi. Meille tulee erilainen viikko, kun maanantaina mennään sille pankkikierrokselle ja tiistaina sitten palaveerataa sen edustajan kanssa. Jos leipasis vaikka jonku suolasen piirakan, mistä lie Oulusta asti tulee käymään juttusilla, saa ees vähän suolapalaa. Äitihän meillä on aivan paniinkissa tällä hetkellä, yks tyvär aikoo rakentaa talon ja alkaa velalliseksi, toinen suunnittelee Tampereelle muuttoa. Äiti kun ei oikeen tykkää muutoksista ja pitäs aina tehä niinku se sanoo, jos äiti sais päättää minähi asusin vielä kotona. Hassu äiti, onneksi oon oppinu jo, että osa jutusta saa mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.

Yhessähän me ollaan lainaa hakemassa, taloa rakentamassa ja päätöksiä tekemässä. En minä ihan kenen tahansa kanssa alkas tähän rumbaan. Mielenkiinnolla ootan millaset keskustelut meille tulee. Kuhan ei aleta Taavin kans kovin tinkaamaan sen miehen nähen, tai kuullen. En millään jaksais oottaa, viime yönäkään en saanu nukuttua montaa silmällistä. Olen vaihtamassa myös puhelinliittymää ja alkaa menen kohta aika umpeen senki kanssa, jännitän siis sitäkin että mitä jos mulla ei ole puhelinta ja se edustaja yrittää soittaa. Paljon oli mielessä asioita yöllä, sitten kyllä tuli uni ku herätyskello soi ja olis pitäny nousta. Onneksi ei ollu töihin meno, vaan pääsin keltaseen taloon aamukahville ja poriseen kaikesta mahollisesta.

Lähin sitten aamukahvin jälkeen ajeleen ja päädyin kotiakotia, oli sellanen fiilis että autolla ajelu vähän rauhottas. Kävin sitten syömässä, ottamassa päikkärit ja tulostamassa pankkeja varten papereita. Tuommoset päivän reissut on ihan paikallaan toisinaan, vaikka eihän tuo bensa ilmasta ole, mutta silti. Kävin tulomatkalla nappaan siskon Kuntotieltä matkaan ja lähettiin Amarilloon syömään. Ruoka oli hyvää ja seura parempaa, hyvin saatiin pari tuntia kulumaan syödessä ja jutellessa. Mitäs minä sitten teen ku se muuttaa Tampereelle? Pitäs vissiin hankkia lisää kavereita, tai no ehkä ei, kun en minä ehi nähä lähellekään niin paljoa nykysiäkään kavereita mitä tahtosin.

Tapahtumarikas viikko takana

Alkuviikko meni selvitessä mökkiviikonlopusta ja ootellessa että turvotus laskisi. Töissäkin oli vaihteeksi ihan mukava olla, onhan mulla mahtavat työkaverit. Aika rauhallista meillä nyt on verrattuna parin viikon takaseen, mutta kohta se taas alkaa se kiire, kun kotimaiset matkailijat tulee. Sain salillakin käytyä pariin otteeseen ja hoidettua meille lainaneuvotteluajat kolmeen pankkiin viikon päästä maanantaille. Sain jopa hommattua ittelleni uuden liittymän, vanha loppuu toinen päivä.

Niin ja olihan tällä viikonloppuna Tunturi Rallitkin, lähöt käytiin kaverin kanssa kattomassa. Kyllä ne on eri autoja nuo ralliautot, jospa joskus pääsisi kyytiin. Minun suosikki ja aika monen muunki oli Juha Salo, mutta hänen matka päätty ekana päivänä, olihan täällä 20-30 pakkastakin. Kaupungillakin vilisi autoja joka kulman takana. Ellu tykkäs! Pitihän sitä sitten lauantaina käydä kattoon iltamenoja parin kaverin kanssa. Olipa pitkästä aikaa porukkaa liikenteessä, ja ennen kaikkea oman ikästä porukkaa. Vanhemmille oli tullu väsy, tai net oli linnoittautuneet Pohjanhoviin, oletan siis. Mutta edelleen idioottimagneetti oli päällä, oon minä selvinpäin tai oikeasti juomassa, aina on vähintään yks idiootti joka ei ymmärrä ku nätisti pyytää siirtymään toiseen päähän baaria, sitten täytyy siirtyä ei niin kauniiseen tekstiin. Onhan tosin tässäkin yksi poikkeus, Taavi. Baarissa met ollan tutustuttu ja sen jälkeen ei ole tarttenu toisia miehiä kahtella.

Vapaa päivän (mejän molempien) kunniaksi leivoin myös kakun. Sain joululahjaksi äitiltä (viime viikolla) leivontakirjan, piti kokeilla yhtä kakku.

Kahvi-karamellikakku

175 g voita (voi/sokeri vaahto)

175 g ruskeaa hienoa sokeria

3 munaa (yksitellen)

225 g vehnäjauhoja (seos siivilän läpi)

2 tl leivinjauhetta

1 dl vahvaa kahvia (lopuksi)

Kuorrute:

1,25 dl maitoa

125 g voita

3 rkl ruskeaa hienoa sokeria

575 g tomusokeria

(laitoin myös kaakaojauhetta reilun rkl)

koristeluun kahvipapuja

Tämän pohja pitäs jakaa kahteen osaan, mutta eihän mulla ole kahta samankokosta vuokaa, joten tein yhteen vuokaan ja paistoin 180 astetta ja n. 30 min. Kuorrute pitäisi tehä näin; maito ja voi kuumennetaan kattilassa, sokeri sulatetaan toisessa kattilassa ja annetaan karamellisoitua. Karamellisoitunut sokeri sekoitetaan sitten lämpimään maitoseoikseen ja laitetaan takasin liedelle joksikin aikaa. Minä oikasin ja lämhäytin kaikki samassa kattilassa. Laitoin myös vähän kaakaojauhetta mauksi ja väriksi. Kuorrutetta laitetaan väliin sekä päälle, täyttäessäni kakkua tajusin miksi kakku olisi pitänyt paistaa kahdessa vuoassa, täyte erottuu silloin paremmin eikä imeydy kakkuun niin hyvin. En jaksanut oottaa että tomusokerikuorrute jäähtyis, niin kuorrutteesta ei tullut niin nättiä mitä olis voinu. Ja tässä tulos:

Ihan hyvä kakku

Ajattelin myös paljastaa mikä on mielestäni paras keksintö leivontaan, kakkusaha. Niin monta kakkua kun minäkin olen yrittänyt saada halkaistua tasaisiin osiin, minä en sitä vieläkään osaa ja tuskin tulen sitä ikinä oppimaankaan. Päätin osataa ku silmään iski Anttilassa.

kuva

Testasin lauantaina myös uutta viiniä. Oli pakko kun kuulin nimen. Yhdysvaltalaista Kung Fu Girl, Rieslingiä. Puolikuiva, raikas hedelmäinen valkkari. Todella helppoa juotavaa, ehkä jo liiankin helppoa. Tästä viinistä kannattaa varmaan alottaa viinin maistelut, mulle oli jo melkeen liian mauton, jälkimakuja ei ollut oikeastaan ollenkaan, melkeen ku olis maustettua vichyä juonu. Hintaakin tällä kuitenkin oli, joten odotin kyllä vähän enemmän. Pullon kuitenkin säästän, on se niin nätti, vaikka tuskin tulen tätä toiste ostamaan.

Komia pullo

Aapola viikonloppu.

Mitähän kello mahto olla?

Voi kuinka paljon sitä voikaan ikävöidä ystäviään ja kuinka ihanaa on tavata pitkästä aikaa ja huomata, että mikään ei ole muuttunut. Kaikki oltiin samalta luokalta ammattikorkeasta, ja ollaan oikeastaan koko kouluajan oltu tiivis porukka ja vaikka osa on muuttanut pois, yhteyttä ollaan pidetty (toisinaan vähemmän ja toisinaan enemmän). Ilman näitä ihmisiä koulunkäynti olisi ollut yhtä tuskaa!

Aapolassa ollaan oltu useampaan otteeseen, eri kokoonpanoilla tosin, niin kesällä kuin talvellakin. Paras paikka rentoutua ja unohtaa muu maailma, siellä aika pysähtyy ja ollaan vaan ja nautitaan toistemme seurasta. Tällä reissulla tehtiin kyllä pakkasennätykset, perjantaina meno matkalla hivottiin 30 miinus astetta ja siinä tuntumassa se pysy koko viikonlopun. Kamalasti ei ulkoiltu, mutta kävelyllä käytiin ja paistettiin iltapalamakkarat notskilla. Oikeastaan syötiin koko viikonloppu... Mutta niin meille kyllä on aina käynytkin, ikinä ei ole ruoka kesken loppunut vaikka tavaraa on ollut monta säkillistä.

Melkeen täyskuu. Pakkasta ja utua.

Sen verran oli tosiaan sitä pakkasta, ettei oikeen ehtiny laittaan kameraan tarvittavia asetuksia, mutta kyllä tuosta jotain selvää saa. Sovittiin myös ettei pidetä näin pitkää taukoa ja että mennään, jos mahdollista, ensi kesänä Hailuotoon. Ja tässä vähän vilausta paljonko meillä oli sitä syötävää...

Näitähän me ei syöty ku ollaan herkkulakossa.

Toivottavasti kaikki pääsi/pääsee ehjinä perille Hettaan, Ouluun ja Uuteenkaupunkiin tai Turkuunko se Jenna oli menossa. Kiitos että ootta olemassa!

Viikonloppu ohi ja seuraavaa ootellessa.

Olipas mukavaa istua iltaa ystävien kanssa ja kun on tuollanen revohka, niin vauhtia riitti, ihan illan viimisille tunneille asti. Mutta olihan meillä mukavaa, kiitos vaan tyväret. Ja tänä viikonloppuna lähetään vanhojen koulukavereiden kanssa vanhojen aikojen kunniaksi mejän mökille Aapolaan. Veikkaan että siitäki reissusta tulee mahtava, vaikka lupaileekin vähän kylymää ilmaa. Tarkotuksena paistella makkaraa, syyä (ja varmaan juuakin) hyvin, rentoutua ja nauttia ystävien seurasta.  Ja minä pääsen kotio!

Ja hei muuten, ku teettä seuraavan kerran jauhelihamureketaikinaa, laittakaapa paholaisen hilloa sekaan. Tuli muuten aika maistuvia pihvejä, Taavihi tykkäs. Laitoin 400g jauhelihan sekaan reilun ruokalusikallisen Hiiden hilloa, mikä on vähä niinku Paholaisen hilloa, mutta paksumpaa.

Nyt sitten ollaan molemmat ihan tyrmässä ja maataan vaan. Katon Suomen kauneinta kotia, viiminen jakso, mulla on parikin kotia mitkä on erittäin kauniita. Vaikka en kaikissa osaisikaan asua, niin silti ne oli tosi kauniita ja ajatuksella tehtyjä. Sain paljon ideoita mejänhi taloon tästä ohjelmasta. Pääsis vaan jo suunnittelemaan...

Jos nyt alkas viettään aikaa miehen kans, ku meinaa että oon liian nörtti. Vaikka en minä kauaa ole tässä koneella ollutkaan. Mulla vaan on niin paljon juttuja meneillään. Muuramelta ei ole kuulunu vielä mitään, eikä ole myöskään se minun tatuoija ottanu yhtäyttä. Kärsivällisyyttä Elina, kärsivällisyyttä....

Jotain uutta ja jotain muutakin.

Nyt meni sitten rikki toinenki toppatakki. Toppatakin osto oli siis eessä, hiukset tykkää todella paljon tästä toimenpiteestä, voi sähköisku sanon minä. Mutta vihdoin ja viimein löysin aivan mahtavan takin Sportiasta, oli alennuksessakin. Ihastuin tähän aivan heti! Paljon taskuja, lämmin ja mahtavan värinen. North Bend on takin merkki, aika pitkä malli, mutta eipähän tartte palella. Vähän saattaa lyhentää minua kun menee helma perseen yli, mutta ei minusta liikaa. Vähän (aika paljonkin) vaihtuu tuo takin väri tässä kuvassa, mutta en jaksanu alkaa kovin säätään, ku oli niin kamala vessahätä. Oli kyllä hyvä ilma testatakin tätä takin tuulenpitävyyttä. Vaikka pakkasta ei ole kuin rapia 10 astetta, niin täällä tulee todella kylmästi, eilen tuli vielä lumen kanssa. Oli kyllä hyvä, lämmitti takki jalkojakin. Sisälläkin tuli melko pian lämmin, vaikka alla ei ollu ku ohut huppari.

Uusi takki, tykkään paljon.

Sitten tilitystä. Miksi Muurametalolta ei ole vieläkään kuulunu mitään! Laitoin ennen joulua sinne yhteydenotto pyynnön ja melkeen heti perään tarjouspyynnön. Kuinka pitkät niiden joululomat voi olla! Tekis mieli pistää uutta postia menemään. Taavi yrittää minua rauhotella, sillä ei ole mikään kiire. Mutta mulla on! Minä tahon että asiat etenee, tätä menoa minen pääse ensi joulunakaan omaan kotiin. Sori kulta.

Mutta huomenna räjähtää! Meillä on työkavereitten (entisten ja nykysten) kans illanistujaiset. Kävin ostaan meille hedelmiä ja punkkupullon. Maistellaan mejän lempiviinejä, mutta voi kamala ku oli hankalaa ettiä sitä omaa lempi punaviinipulloa. Yritin sitten etsiä hyllystä tuttuja viinejä, viimein löysin viinin, jonka muistelin olevan hyvä. Maistellaan sitten huomenna muistinko oikein. Kävin salillakin varmaan viikkoon, pariin, ei ole oikeen ehtiny nyt käydä, saanu töisskin juosta ihan nokko. Mutta nyt pitäs taas päästä joten kuten normaaliin rytmiin (myös unen kanssa toivottavasti).

Seuraava tatuointi

Mulla on kamala himo saada uus tatuointi toiseen käteen. Tahon siihen tekstin, joka kertois kuinka tärkä perhe minulle on. Muutama vaihtoehto mulla olis.

1. Family - where life begins and love never ends.
2. Family is not an important thing. It´s everything.
3. Blood makes you related, love makes you family.

Tahdon jonku nuista teksteistä oikeaan käteen, tuon pienimuotoisen palohaavan päälle. Tuskin se haittaa minun työn tekoakaan, kun ei ole tuo edellinenkään. Saan minä tuonkin tarvittaessa piiloon. Tällä hetkellä mieleisin teksti olisi tuo eka, mutta makustelen sitä vielä vähän. Kävin minä jo kysyyn aikojaki, parin viikon päähän meneepi. Käski laittaa sähköpostia, kuvan kansaa, minäpä laitan ku saan päätettyä mitä tehen.

Sitten minun pitäs päättää millä fontilla minä sen tahon, kuin sattuman kaupalla löysin tämän kuvan netistä:

Kuva

Tässä kuvassa on myös minun eka tatuointi, se on vähän erinäkönen, mutta Leijonan horoskooppimerkki kuitenkin. Tahdon sen kaunolla, siten että siitä saa selvää, eikä liian koristellusti kun en ole mikään sellanen.