Puolukka-jogurttikakku

Minulla oli jääkaapissa punasia herukoita pussillinen, suurin osa meni Parta Äijän (se jogurtti purkki missä on turkkilainen vanha ukko) ja myslin kera, mutta ajattelin leipoakin kun Taavikin on syömässä. Mietin etten jaksais tehä ihan tavallista marja-murupiirakkaa, sitten muistin että mullahan on joku hyvä puolukkakakun ohje, ja värkkeetkin löyty kaapista.

Puolukka-jogurttikakku

2 munaa

3 dl sokeria

200g voita (sulaa)

2 dl sokeria

5 dl vehnäjauhoja

1 tl kanelia

3/4 soodaa

1/2 suolaa

1 tl vaniljasokeria

2 dl puolukoita (punaherukoita)

1. Munat ja sokerit hyväksi vaahdoksi. Sulata voi ja sekoita kuivat aineet keskenään.

2. Lisää voi, jogurtti ja jauhoseos vuorotellen taikinaan, sekoita älä vatkaa enää.

3. Marjat voi sekotaa taikinaan kulhossa tai vuokaan. Kun sekottaa sievästi vuokaan, marjat ei valu niin paljon pohjalle. Käytin Parta Äijää, hyvää tuli, tosi mehevää ja raikasta. Ja erittäin hyvää vaniljakstikkeen kera.

Mehevä kakku.

Paaljon paapereita.. ja ystäviä

Ostin Taaville ystävänpäivälahjaksi rannesuojat, tahtoo aina valitella ranteitaan kelkkareissujen jälkeen. Taavi käytti minua sitten munkki-kahvilla, ja kaupungilla. Tein sitten illan päälle ystävänpäivämuffineja kullalle. Ei aivan onnistuneet, kuorruteesta tuli liian jämäkkää, en jaksanu vatkata tarpeeksi alkuun. Ohjeen otin täältä: Yummy Baker

Suklaa-vadelmamuffini

Ohjeessa oli kuottutteeseen kirsikkahilloa, mutten oikeen tykkää niin makeasta, laitoin sitten vadelmahilloa ja hyvän makusta tuli, päälle vielä Marianne muruja. Voita ja kermaa olisi vaan pitäny vatkata enämpi ja pienemmässä kulhossa, niin olis tullu kuohkeeta, mutta tuoreeltaan kyllä erittäin mehevän makusta. Taaviki sano että maut sopii hyvin yhteen. Minä olen saanut opetettua sille jotain! Ihan hätkähin, että mitä se päästi suustansa.

Käytiin myös kaunpungintalolla kyselemässä miten mejän tontti asiat etenee. Sanottiin sitten että voitas me se ostaakin pois, ettei vältiin tarvis vuokrata sitä. Sitten alko taas se aikataulujen sumpliminen, millon Taavi on kaupungissa ja millon mulla on vapaata, ja millon on arkipäivä. Sitten se kaupungin työntekijä kysy että voinko ruokatunnilla tulla käymään... Sanoin ettei mulla ole ruokatuntia. Hän oli että mitä ihmettä, ei ruokatuntia! Mikä työpaikka se sellanen on? Sanoin että ravintola.. Oli raukka aivan ihmeissään, että sellasia työpaikkoja on etes olemassa. Meillä meinas vähän naurattaa. Päästiin sitten viimein jonkilaiseen päätökseen ja 5.3 mennään sitten tekeen kauppakirjat. Jännä homma vaan, että tontti pitää olla maksettuna ennen kauppakirjojen tekoa. Ei voi ymmärtää ihan kaikkea, mutta onko aivan pakkokaan ymmärtää, menee vaan hermot kaikesta pähkäilystä.

Talokirjaa ei olla vieläkään saatu, piti tulla viime viikon aikana. Siinä olis paljon tietoa ja asiakirjoja mitä vastaava mestari tarvis, että pääsis suunnittelemaan. Met saatiin Taavin isäpuoli vastaavaksi mestariksi, onneksi yksi iso huoli on alta pois. Aikoo piirtää meille autotallinki, eri asia sitten on, millon päästään sitä pystyttään. Sitten olis vaan sähkömestari ja vesimestari (ei ollu vissiin ne tarkat ammattimääritelmät, mutta minä niitä niin tarkkaan muista), onneksi meillä on muutamia nimiä. Kauppakirjaluonnoksetkin tontista oli tullu sähköpostiin, siinä vaan oli kaksi eri osotetta mejän tontille, se mulla vähän ihmetyttää. Lasku tulee kuulemma muutaman päivän päästä perästä.

Se tunne, kun tiedät seuraavan osoitteesi.

Ja siinä osoitteessa kasvaa mehtää, missä pitäisi viikolla 25 olla sorapohja valmis. Kirveet ja moottorisahat töihin heti ku ilmat on mukavan keväiset ja aurinkoiset (mejän tuurilla sataa räntäpaskaa viikon putkeen). Mutta sitä ennen pitää löytää kaiken maailman mestarit (ja sankarit); rakennuksen, vesi- ja viemärilaitteiston, ilmanvaihtolaitteiston ja pääsuunnittelija. Parasta olis, jos yksi pystyis hoitaan monta pestiäl, mutta siinä onki sitten varmaan ettiminen, huoh.

Paljon on pyöriny ajatuksia päässä viime yönä ja tänään, teho viikko ollu meillä, nyt saahaan vähän huoahtaa jaa miettiä mitä tässä ollaankaan tekemässä. No ei vaiskaan, kyllä me melko tarkkaan tiedetään mitä ollaan tekemässä, miten se tässä on varmaan se jännin juttu, mutta onneksi meitä on kaks hoitamassa näitä asioita ja ennen kaikkea ollaan samaa mieltä monesta asiasta. Kun kerättiin tavaraa siihen taloon, ei meillä tullut kertaakaan tinkaa. Ensi viikolla sitten uudestaan sinne pankkiin, ja tekeen/hakeen lisää papereita, kuhan ei vaan hukkais mitään. Keittiösaarekkeesta met (minä) ei puhuttu mitään, se kun on vielä niin epäselvää millanen siitä loppujen lopuksi tulis. Paljon on mielessä ideoita senkin suhteen, mutta ehkä minä odotan siihen, että pääsee sitten mittailemaan livenä minkä kokosen ja muotosen siitä tekee.

Tästä nyt tuli tämmönen pieni avautuminen, onneksi mulla on tämä, niin ei tartte naamakirjaan kaikkea paljastaa. Ei kaikilla tartte tietää että ollaan rakentamassa taloa, totta kai minä sanon ihmisille miten asiat on jos net kysyy ja läheisille ystäville avaudun (joskus ehkä liiankin suoraan ja äkillisesti). Mulla vaan on pakko päästää välillä höyryjä ulos, tai minun pää räjähtää. Totta kai minä Taavillekin puhun ja hölötän paljon asioita, mutta ei sekään ole aina paikalla.

Homma etenee!

Pankeissa käyty maanantaina ja yksi pankki oli mieleinen ja kaiken lisäksi antaa meille lainaakin, ihan hyvä yhdistelmä siis. Päivähän siinä meni ja käytiin Taavin kanssa vielä kaupoissakin samalla (ei olla ihan heti sitä tehty, ruokakauppa mukaan luettuna). Tein kyllä taas niin hyvää ruokaa, että kyllä taputin itte itteäni selkään, mureketta ja kanapiirakkaa.

Mureketaikinan tein vähän samanlaisella ohjeella minkä olen täälläkin maininnut. Laitoin sisään tuoretta pinaattia ja herkkusieni/chilibonjour mäskiä, lopuksi käärin koko pötkön pekoniin, pekoni meni puol toista pakettia. Uunissa se oli noin 45 min, ja asteita oli 175 - 200 (vaihtelin koska paistoin piirakka pohjan samalla). Ja tässä tulos, tuli erittäin hyvää (päät on parasta). Ja oli pakko nostaa mureke vuoasta lautaselle, kun ei haluttanu syödä mureketta siitä lähteneessä rasvassa.

Paljonhan tuosta rasvaa valu vuokaanki.

Niin ja sitten se piirakka minkä tein vähän niinku sille Muurametalomiehelle. Siitäkin tuli tosi hyvää, Taavi tykkäs siitäki tosi paljon. Tässä ohje:

Kanapiirakka, pohja;

2 dl vehnäjauhoja

1 dl pottumuusijauhoja

1 tl leivinjauhetta (jauhoseos)

1 dl vettä

1 dl öljyä (nauhana jauhojen joukkoon sekoittaen)

Laitoin jauhojen joukkoon reilun ruokalusikallisen parmesaanirastetta

Täyte:

4 munaa

2 dl maitoa

juustoraastetta siten ku tahtoo (1/2 dl parmesaania)

kourallinen tuoretta pinaattia

mausteita (näistä seos)

Broilerin fileesuikaleita, mausta miten tahto

(suolaa, paprikaj.,curry, Hiidenhillo, suola, pippuri)

Vuohenjuustopötkö (kiekkoina päällimmäseksi)

Paistoin pohjan ensin melkeen kypsäksi, kaadoin sitten päälle kanat, munaseoksen ja päällimmäiseksi laitoin vuohenjuustokiekot päälle. Paistoin siinä 175 astetta 45 min. Sillain että vuohenjuusto näyttää hyvältä. Tuo Hiidenhillo on kyllä minun lemppari juttu nykyään. Ja tässä tulos:

Nams!

Tänään sitten kävi se Muurame-esittelijä, ei kelvannu minun piirakka, oli käyny Torikeitaalla syömässä hampparin, sika. Noh aika hyvin me ollaan kahestaanki saatu tuota tuhottua. Meidän talo tullaan mahdollisesti toimittamaan viikolla 28! Voiko tätä enää uskoakaan, minä oon ihan täpinöissäni tämän kanssa. Minä saan sen leivinuunin, vähän vielä huolettaa että tuleekohan siitä sellanen ku minä tahon, mutta toivotaan parasta. Talon hintakin varmistui sitten, hyvä että ollaan anomassa ihan reilusti sitä lainaa. Kyllä niitä muutoksi siihen vakiohintaan nähden tulee sen verran ja että saatas se autotallikin rakennettua jossain vaiheessa. Papereita saatiin iso nivaska ja sopimukset allekirjotettiin, oli aika jännä tilanne. Ensviikolla sitten sinne pankkiin kirjottelemaan vekseleitä, se tulee olemaan kans melkonen kokemus. Kaikenlaisia papereita ja todistuksia pitää hankkia ja työmestarit hommata. Onhan tässä tätä hommaa ihan nokko, että saavat alkaa tehtalla pistään taloa pystyyn. Mukavahan tämä mejän Muuramemies on, ja kuulosti kyllä ihan asiansa osaavalta ja luotettavalta tyypiltä. Mietitään vaan että miten met kerrotaan Ristoille, (mejän molempien isien nimi on Risto) net saattaa ottaa tämän vähän raskaasti.

Ja tästä kaikesta olen selvinnyt ilman puhelinta! Minulla ei ole ollut minkäänlaista liittymää sitten lauantai aamun.. Sonera loppu, eikä Saunalahti ole jostain syystä vielä saanut kytkettyä uutta liittymää. Ei ole vissiin menny lupalaput liittymän vaihosta perille asti, tai tuntuu kyllä että net on hävnny jonnekin matkalla. Mutta eipä minua ole vissiin kukaan muu ku sisko kaivannu. Pari kertaa olen Taavin puhelimesta soittanu äitille, äitiä tulee aina välistä ikävä ja on pakko soittaa.