Bloglovin

<a href="http://www.bloglovin.com/blog/11779523/?claim=8e34mbuzfbg">Follow my blog with Bloglovin</a>

 Huomasin tuossa joku aika sitten että lähteissä oli Bloglovin. Minä sitten ittekseni mietin että mitenhä tuo on onnistunut ja mitä meinaa. Tutkiskelin sitten vähän ja sain kuin sainkin laitettua linkin blogiin ja sain blogini siellä omiin nimiini. Nyt sitten katsellaan mitä kaikkea tuolta löytyy.

Peku 5 kuukautta!!

Kylläpäs aika rientää! Peku synty viisi kuukautta sitten, ja kasvanu aivan hirveästi. Yritettiin vähän aikaa sitten katsoa Pekun säkäkorkeutta, erittäin haastavaa oli, luvuksi saatiin 57 cm, mutta en kyllä mene takuuseen tarkuudesta. Paikallaan se ei pysy kuin siankorvaa syödessään. Se on alottanu uuden harrastuksen, mäiskii tassuilla juomakippoa ja vettä on joka paikassa. (Ei mitään käsitystä mistä on sen oppinu.) Kynsien leikkuu on yhtä tuskaa, takatassut saa leikattua ihan hyvin, mutta etutassut on yhtä taistelua ja siihen tarvitaan kaksi ihmistä. Peku puree silloin oikeasti lujaa eikä pysy ollenkaan paikoillaan. Ohjeistettiin että päästää irti vasta sitten kun Peku rauhottuu, juu ei toimi, ei ole sellasta hetkeä kynsien leikkauksen aikana.. Takahampaat on vaihtunu jo melko hyvin, ihania pikku hampaita löytyny aina sieltä täältä. Isot hampaat sille onkintulossa, vähä pelottaa jo miten sen puremisen saa loppumaan. Minua se näykkii aina sillon tällön, mutta tottelee kyllä kun sanoo ei. Useasti oon kopannu sitä kuonoon jos ei ole totellu. Toisten kanssa ei mene aivan niin hyvin, Taavikaan ei oikeen osaa sitä komentaa lopettamaan ja muu perhe jos tulee kylään, niin sehän tykkää jos sen kanssa leikkii vähän ronskimmin. Silloin Peku unohtaa että ei saa purra ja mulla toisinaan ahistaa kun Pekua ei komenneta kunnolla, vaan jatketaan vaan leikkimistä. Muuten Peku osaa olla aika nätisti hihnassa, osaa tulla takas omalle puolelle kun käskee, ei vedä hihnaa ja osaa odottaa. Toisista koirista ja ihmisistä se on aivan innossaan, mutta ei kuitenkaan hauku. Paitsi tuota naapurin labbista, jos se haukkuu Pekulle. Ulkona ollessaan Peku kyllä haukkuu naapurin koirat ne huomatessaan, mutta leikkiä se vaan tahtois.

Ostin Pekulle uutta kuivamuonaa, Barking Heads Puppy Days, niissä on paljon lihaa ja Peku saa helposti kaikki ravintoaineet näistä kopuroista. Saatavilla oli myös vehnätön vaihtoehto, mutta Pekulle syötetään myös samaa ruokaa mitä met syödään, joten ei mitään järkeä. Ja Peku tykkää nuista tosi paljon vaikka vähän kalliita nuo oli, suraavaksi testata Jahti&Vahtia. Kävin ostaan Pekulle koppiin Ruti-Rexiä jos osais viettää kopissa enämpi aikaa. Vaikka kyllä se jo osaa sinne mennä, mutta makoilee vaan eteisessä. Pekuhan meinas syyä koko paalin ja muutenki oli ihan sekasi niistä lastuista, levitteli niitä vähän pitkin pihaa. Mutta nyt on Peksulla pehmikettä kopissa.Viikon verran se on ollu yöt ulkona, ja kun ollaan lähetty jonnekin, ulos se on jätetty. Aikasemmin ei oikeen uskaltanu kun se ei millään menny koppiin, tuli taivaalta mitä tahansa.

Katsotaan vähän Avaraa luontoa. (Ja vehkan kastelin hetkeä aikasemmin)

Minun miehet.

Vähän joulua oon saanu tänne lisää. Joulukuusenkin toin sisälle. Siinä on ainut kuusi mitä tähän taloon varmaan pariin vuoteen tulee. Oikeaa kuusta en voi sisälle ottaa kun olen allerginen ja Peku varmaan tuhoais koko kuusen ennen ku sen sais ees olohuoneeseen asti.

Joulukuusi ja tonttu

Tontulla on parta vähän sotkussa.

Vaihdoin tosiaan valkosen pöytäliinan sohvapöydälle ja muistin taas äsken miksen omista montaa valkosta liinaa. Sotkin liinan jo lasagneen.... Joulukortitkin sain kirjotettua, huomenna käydä ostaan merkit ja laittaa kortit menemään. Saatan käydä tänäkin vuonna Napapiirilla laittaan kortit postiin niin saa kunnon leiman. Joululahjojakin kävin ostaan tänään. Päätin mennä ekana Sampokeskuksessa olevaan Mainoa Desing-liikkeeseen ja voi kamala mitä kaikkea ihanaa sieltä löytyikään. Olisin voinut ostaa koko liikkeen tyhjäksi! Tahdon ostaa lahjaksi astioita joilla on tarkoitusta ja käyttöä. Erittäin haastavaa se on ja oikean lahjan tietää monesti vasta kun sen näkee.

Minun blogi ei ole mikään Gloria koti sisustusblogi, kuten ei minun kotikaan ole. Tässä talossa ainakin näkyy että täällä asutaan, voisihan täällä siivota ja kerätä Pekun leluja ja luita tiheämpään, mutta antaa köppänän leikkiä. Monissa blogeissa on erittäin kauniita kuvia ja tarkkoja asetelmia, onhan tosi että juuri kuvan ulkopuolelle jää paljon, mutta minulla ei ole vielä niin paljon innostusta järjestää taustoja täysin. Ehkä jossain vaiheessa jaksan panostaa kuviin enemmän.

Minun sohvat tuli!

Olohuone

Meillä on paljon harmaan sävyjä.

Sohvat saapu 7.02.... Olin juuri lähteny töihin kun Taavi heräs Pekun ulinaan ja oli menossa kattoon mitä se haukkuu, kuorma-auto oli pihassa. Oli tullu vähän hoppu laittaa vaatteet päälle. Ihmettelin kun koko päivänä ei ollu puhelin soinu, että olisivat kuormaa tuomassa. Töistä päästyäni soitin Taaville kysyäkseni oliko sohvat tullu, narrasi minua että ei ole kuulunu. Täällä ne sohvat sitten minua ootti! Nyt ne on paikallaan ja varmaan tuohon jäävätkin. Pöytäliinan vaihdoin valkoseen melkeen heti kuvien ottamisen jälkeen, liikaa harmaata samassa tilassa. Nyt saa alkaa miettiin mitä tauluja laittaa mihinkin, niitä mulla riittää. Pari naulakkoakin pitäs saaha seinään. Että ei tämä ole vielä lähellekään valmista.

Taavi kävi ostaan ittelleen kahvinkeittimen, (minä keitän pannukahvia, kyllä joku tekee vielä niin) Prismassa kun oli ale-päivät. Se oli haaveillu Mokkamasterista jo pitkään, sanoin että vaikka minä en sitä käytäkään olis kiva jos keitin olis violetti (mahtava väri) tai keltainen (jos muistatta että löysin kirpparilta vanhan keltasen keittiövaa'an. Kaupasta tullessan yritin tivata minkä värisen se oli ostanu, ei kertonu, eikä avannu pakkaustakaan vähään aikaan. Sitten vihdoin ja viimein laatikosta paljastui KELTAINEN Mokkamaster! Mulla on aivan mahtava mies!

Minusta hauskat!

Vähän väriä keittiöön.

Tuohon yläpuolelle minä haluan vielä hyllyn minun keittokirjoille. Senki minä haluaisin keltasen, mutta nyt kun on tuo keitin, voi olla että tulee liikaa keltaista. Pitää vähän funteerata hyllyn väriä, ei säikytetä Taavia liikaa.

Pipareita ja muuta.

Ekat charterit alko tulemaan tänä viikonloppuna, eli ollaan oltu töissä kellon ympäri ja juostu pari päivää. Meidän porukalla (190 hölöä) oli päivän Napsulla ja niitä viihytettiin ja opastettiin eri paikkoihin. Mullehan tuli sitten edellisenä perjantain aikana pientä paniikin poikasta, kun ennen oon huolehtinu näitten syöttämisestä, juottamisesta ja jälkien siivoamisesta, nyt pidin pystyssä leipä, mehu ja kahvi tarjoilupöytää pihalla, puhuin bussissa ja olin tonttuna. Eniten oikeastaan pelotti että jos asiakkaat pääsevät tulemaan vasta sunnuntaina kaikki leivät (2 leipää/asiakas) olisi pitänyt tehdä uudestaan............. Harkkarin kanssa väännettiin niitä neljä (NELJÄ) tuntia, 385 leipää, siinä oli urakkaa. Mutta onneksi tulivat ajallaan ja ihan turhaan minä jännitin bussissa puhumistakin, puolalainen opas puhui niin paljon etten minä saanu montaa kertaa puhun. Mutta nytpä olen toiminut myös tonttuna! Ja mahtavaa oli myös kun mentiin kentälle asiakkaita vastaan, siellä oli myös vanha työkaveri oottamassa omia asiakkaita. Oli pakko käydä kaveria halaamassa, unohdin täysin että olin tontun vetimissä, joten oli varmaan hauskan näköstä. Ei montaa kertaa ehtiny miettimää että nyt on Itsenäisyyspäivä, mutta päivä meni erittäin nopeasti ja kyllä  nukutti seuraava yö.

Tänään tein sitten pipareita, kotona ollaan tehty aina Itsenäisyyspäivänä pipareita. Olin ostanu pakasteeseen jo valmiiksi taikinan, en minä ole enää pariin vuoteen ehtiny taikinaa tekemään ja sitä tahtoo tulla niin paljon etten tiedä mitä niille tehä. Tänä vuonna en saanu lähtä siskon kanssa joulukirkkoon, minkä jälkeen leipoa torttuja ja pipareita, kun se hyväkäs otti ja muutti kesällä Tampereelle. Appiukolle en ainakaan vie tänä vuonna pipareita, ei ollu kuulemma edellisiäkään syöny! Ne on kuulemma niin nättejä, ettei ole ees pakettia avannu, Taavi meinas että kohteliaisuutena pitäs ottaa.

Taavillekin oma.

Ei mitään taideteoksia, mutta nättejä kuiten.

Uudet sohvat saahaan maanantaina tai tiistaina, mutta uus kirjahylly ollaan saatu. Appiukko oli käyny hakeen pari kirjahyllyä kahden kahvipaketin hinnalla. Minähän en tienny tästä mitään, kahtelin vaan ihmeissäni kun kantovat palasia sisään. Mutta nyt meillä on kirjahylly ja on hintansa väärtti. Ylös tulee ledivalot mistä osa osottaa ylös ja osa alas. Keittokirjat löysi väliaikasen paikkansa hyllystä, tahon ne keittiön seinään sitten kun Taavi saa laitettua hyllyn. Entiset omistajat oli kuulemma öljynny hyllyn joka vuosi, että mejänki pitäs. Melkeen alan öljyämässä kirjahyllyä, en kyllä ikinä.

Work in progress.

Jotain jouluista olen saanu laitettua taloonkin, varmaan ainoat mitä tulen laittamaan.

Jouluvalot ikkunassa.

Rosmariini löysi paikkansa muumimukista.

Tonttu uunin pankolla.

Jännittää taas miten töissä alkaa meneen, kun sesonki tiivistyy. Mummun synttäripäivällekin tuli tilaus, joka vaikuttaa minuun. Saa nähä pääsenköö jotenki luistamaan siitä. Taavi toi kotoansa pari laatikkoa Ankkoja ja leffoja, kokeilen jos saan ne jotenki tuohon kirjahyllyyn fiksusti.

Mukavaa Joulun odotusta kaikille!

Joulukin tulee....

Oon teheny ravintolahommia vuodesta 2007 asti, eli siitä lähtien Joulu ei ole ollut rauhoittumisen aikaa, perheen kesken lahjojen jakoa ja syömistä vaikkei nälkä oliskaan. Minun Jouluun on kuulunut juoksemista, kantamista, juoksemista, viinan kantamista, juoksemista (varo ettet tallo jotain ipanaa samalla), tehet lisää ruokaa, putsaat pöydät (englantilaiset lapset ovat avanneet lahjansa), kannat ruokia pöytiin (yrität saaha lautaset mahtumaan pöytiin, vaikka ootki siivonnu pöytiä), vihdoin kun asiakkaat on lähteneet yrität siivota mahdollisimman äkkiä kun pyhätyö on kallista, ja haluat ehtiä avaamaan ees yhen lahjan ennen kun nukahat. Niin ja tämä jouluhössötyshän on alkanut jo marraskuun puolessa välissä ja jatkuu pitkälle tammikuulle. Kun on perheessä ja oikeastaan suvussa ainut joka tekee tämmöstä työtä, kukaan ei ymmärrä miten joku voi olla Jouluna töissä... Vaikka iskä ja veli joutuu oikeastaan poikkeuksettaa auraamaan aattona (viime aattona tosin hiekottaan), niin silti tätä alaa ei oikeen ymmärretä. Vaikka en kyllä aina ymmärrä itekkään miksi tätä tekee. Aina on pelko perseessä, että tykkääkö ihmiset ruoasta, mitä jos möläytät vahingossa jotain (yksissä häissä meinasin alkaa laulaan ääneen Stigin Puumaa mä metsästän.......) ja millon pääset kotiin.

Onhan tässä hommassa hyvätkin puolensa asiakkaat on erilaisia, joillekin voit jutella kuin kavereille ja tunnelmakin on vapaampi ja rennompi. Tässä minun työssä saan onneksi tehdä monenlaisia tehtäviä, eikä päivät ole täynnä äänekkäille turistelle tarjoilua. Taavikin on Joulun töissä, niin voin minäkin olla, ei tarvi tiettyyn aikaan olla kotona. Yhet jouluvalot oon laittanu ja tonttu-ukon leivinuunin päälle istumaan. Kinkkua tuskin tuun paistamaan, sitten kun minä kyllästyn tähän työhön, hankin ittelleni toisenlaisen  ammatin, sitten teen kaikki niinkuin äitin kans ollaan tehty. Syödään aamulla joulupuuroa ja sekametelisoppaa, käydään haudalla/haudoilla, katsotaan Lumiukko ja Joulupukki ja noitarumpu. Syödään joulupäivällinen kinkkuineen ja kaikkine herkkuineen (jotka oon edellisinä päivinä ehtiny tekemään, kun ei ole tarvinnu töissä juosta), käydään joulusaunassa ja avataan lahjat. Jouluna yölläkin saa syödä, ja uusia pelejä pelatessa tai leffoja katsottaessa yön tunteina on mukava käydä syöpäsemässä välistä. Tämmönen on minun Joulu sitten kun ehdin niitä viettää ja kun kotona on joku muukin kuin minä ja Peku. Kotiakotia minä voin aina mennä jos, ehdin ja Taavi on töissä. 

Tällä viikolla saan sohvatkin, JEEE!! 5. päivä lupasivat että sohvat on rovaniemellä, minä tosin oon varmaan töissä, ainakin Itsenäisyyspäivä menee töitten merkeissä. Pitää toivoa että saahaan sohvat jotenki tänne, Taavi lähti käymään Torniossa mutkan ja tulee lauantai aamusta. Olipas siinä taas vuodatusta, mutta toivottavasti joku jakso lukea ja ymmärsi ees osan.