Olen parille kaverille sanonu että en tehe toiste samaa virhettä ja ole talvis aikaan viimisillään raskaana. Kaikki takit on pieniä, toppahousut ei mene kiinni, maha meinaa paleltua jos ei pidä paksua paitaa päällä, talvikenkiä ei saa jalkaan kunnolla muuten kuin penkillä istuen. Takit jotka sopii päälle ja jää hyvin tilaakin on iskältä lainaan saatu Dimexin takki ja firman kelkkatakki kokoa XL, lempikengät on kumpparit. Lattioita ei enää luututa persepystyssä vaan kontaten ja maha tulee tielle kun yrittää saada jotain ylähyllyltä. Voi tätä raskauden ihanuutta ja autuutta... Minua ei oteta enää kelkan kyytiin saatikka päästetä ajamaan, huskyvaljakkoon ei kuulemma pääse enää kyytiin ja mitähän muuta kaikkea kivaa minulta on kielletty.
Neuvolassa kaikki on ollut ok, verenpaineet on kohillaan, hemoglobiini on pysyny koko ajan 134-136, virtsa on ok, kaverin sykkeet on ollu tasaset ja kohdun kasvukäyrä menee aavistuksen käyrän keskijanan yläpuolella ja paino on noussu tasasesti.
Ultrassa sitten onki ollu vähän haastetta. Kaveri on ollu aina niin tiukassa paketissa ja paikallaan ettei kätilö meinaa saada katottua kunnolla kaikkea tarvittavaa, viimeksi kävin kävelemässä välistä että kaveri vaihto asentoa. Mutta onneksi viimesimmällä ultrakäynnillä ei enää ollu kaverilla sydämessä kalkkitäpliä ja muutenki kaikki oli hällä ok. Istukka ei kuitenkaan ollut vieläkään noussu kohdunsuulta kuin muutaman millin ja sitä nyt tarkkaillaan vähän. Epäilevät ettei ehdi enää nousta kunnolla jos ollenkaan pois tieltä, olen jo alkanu orientoitumaan siihen että leikkaus on edessä. Nyt on viikkoja 28+1 ja äitiysloma pitäs alottaa viimesään 3.2.2016, mutta varmaan alotan vähän aikasemmin jos minusta ei ole enää töitä kunnolla tekemään. Kaverin liikkeet tuntuu ja näkyy mahanpäälläkin, ja toisinaan hää on erittäin vilkkaalla päällä. Äitiyspakkaus on aukastu ja kaikki pesty, nyt huomenna saapi järjestellä laatikoihin kun ovat kuivaneet. Vaatteita laittaessa kuivumaan tuli sellanen olo että meille on tulossa vauva, näille vaatteille on kohta käyttäjä, todellisuus iski päin kasvoja. Hyvistä yöunista ei ole enää tietoakaan ja missään asennossa istuminen, makaaminen tai seisominen ei ole hyvin kuin sen parin minuutin verran.
Tänään mietin että meneeköhän kaverilla ja Pekulla jossain vaiheessa lelut sekasin. Peku osaa levitellä luut ja lelut pitkin kämppää ja uskon että samaa tekee kaverikin kun pääsee liikenteeseen. Ainakin pitäs olla hyvä vastustuskyky tulevalla perheenjäsenellä.
Tämmönen lyhkänen kirjotus tähän väliin, ei ole nyt energiaa kirjottaa enämpää taikka ottaa kuvia. Katotaan sitten sesongin jälkee / äitiysloman alettua jos olis enämpi aikaa ja virtaa kirjottaa. Tahdon vaan laittaa jonnekin muistiinkin näitä tuntemuksia, ettei olla sitten aivan Taavin muistin varassa. Taavi kun meinaa että minun pinna alkaa olla jo melko lyhyt ja kaikkea muutakin se alkaa huomauttelemaan.
