Tällä viikolla oli viiminen safari ja viimiset aasialaiset kävi kahtomassa miltä täällä meillä näyttää. Viikon verran oon kuunnellu joutsenten saapumista takasin näille leveyksille, vaikka vähän hirvitti että löytävätköhän vielä sulaa paikkaa mihin asettua. Jouduin ostaan uuden läppärin, kun edellinen lopetti yhteistyön. Sammutti itse itseään, ei aukassu ohjelmia kunnolla. Sähköpostin lähettäminen liitteineen kesti erittäin kauan, lähtien liikenteeseen koneen käynnistämisestä. Uusi kone on keveämpi, akku kestää tuplasti pitempään ja näyttö on selkeämpi.
Pekun kehityksessäkin on tapahtunut muutoksia. Se ei enää pure, kättä ottaa suuhun sillon kun sillä on jonkun sortin hätä; tahtoo ulos, tahtoo että rapsutetaan, tahtoo ruokaa taikka tahtoo ulos autosta (silloin kun auto on liikenteessä). Se osaa olla sisälläkin jo rauhallinen, ei vouhkaa koko aikaa huoneesta toiseen. Lenkillä osaa kulkea vierellä hyvin, ollaan kulettu sen kuonopannan kanssa. Eilen se ei kolmannesta pyöräilijästä välittäny enää ollenkaan, vilkaisi vain ja jatkoia juoksua vierellä. Tämä ostos on kyllä ollut kyllä painonsa arvoinen kullassa. Pihalla se haukkuu vieläkin nuita naapurin lapsia ja muita kulkioita, vaikka en enää pode huonoa omaatuntoa siitä että Peku haukkuu nuita lapsia kun välistä on tosiaan tuntunu että vasite kiusaavat Pekua ja leikkivät jopa mejän liittymässä. Ja välistä kyllä tuntuu siltä että se haukkuu tylsyyttään, vaikka sillä on pihallakin leluja ja luita koluttavana. Kyllä minusta tuntuu että aina se haukkuu jonku takia, ei se turhaa hauku. Mettään se haukkuu monesti, jompaan kumpaan suuntaan.
 |
| Panta päässä, ilman hihnaa tosin. |
Valjaatkin on tuossa kuvassa käytössä, kaikki vehkeet päällä vähän vahingossa. Käytiinhän me Pekun kans myös kokeilemassa valjakolla ajamistakin. Kaverilla on kaksi aikuista ja yksi pentu husky (joka tavattiin Musti ja Mirrin pentutreffeillä), kyllä oli vauhtia neljällä koiralla. Pekusta huomas että oli eka kerta valjakossa, ei oikeen omaksunu sitä seuraa johtajaa ideaa. Tahto vejättää aina sivulle, mutta vetohaluja kyllä oli kiitettävästi. Ei ole kyllä pitkään aikaan ollu niin hauskaa, ihan eri olla kyytissä kun oma koira on vetämässä. Kuvia en ees muistanu ottaa kun oli niin hauskaa, kaveri otti pari kuvaa muistoksi. Eipä maha enää näille lumille ehtiä toista kertaa lähteen, mutta onneksi uusi lumi tulee muutaman kuukauden päästä.
 |
| Matot meillä saa vieläki toisinaan kyytiä. Tilannekuva :) |
 |
| Näin ollaan nautittu kevät auringosta. |
Pääsin minä myös lähiseudun hirviporukkaan, huomenna käydä kotona harjottelemassa vähän ampumista niin saa viikon päästä käydä kokeileen saako ammuttua kortin. Jätetään samalla Peku kotia hoitoon muutamaksi päivää kun lähden työporukan kanssa Ruotsiin ajaan kelkalla muutamaksi päivää ja Taavi lähteepi töihin, niin ei tarvi huolehtia Pekusta. Abiskoon tarkalleen ottaen ollaan menossa, pelottaa että mitä siitä tulee... En ole aivan samalla tasolla näitten safarioppaitten ja muitten kanssa, jokka ajaa kelkoilla joka päivä. Minä oon kerran käyny tälle talvea kelkan sarvissa! Maanantaina lähtään ja torstaina tullaan takasin, mutta missä kunnossa sitä en osaa sanoa.
