Suukkoja, Rommisuukkoja!

Leivoin äippäloman kunniaksi jotain uuttaa; suukkoja. Minun piti leipoa näitä jo aikaa sitten, mutta en saanu aikaseksi, mutta nyt minulla ei ole enää aikatauluja niin voin touhuta mitä milloinkin mieleen tulee. Tämän reseptin tosiaan löysin blogista Ellan resepti. Suklaapikkuleivätkin olivat niin hyviä, että pelkästään niiden takia kannattaa ohjetta kokeilla. Alkuperäisessä ohjeessa marenkiin laitettiin piparminttu-uutetta, mutta sitä ei minulla kaapissa ollut, mutta viinakaappi on pysyny melko täytenä viimiset kahdeksan kuukautta. Laitoin kolme teelusikallista rommia marenkiin, mutta varmasti 2,5 tl rommia riittää. Taavi sano etten saa syödä montaa, tuli aika rommisia kieltämättä, mutta erittäin hyviä. Vein kotiakotia äitille synttärilahjaksi puolet suukoista, oli varsinkin miesväen mieleen.

Suukot

Keksit:
110 g voita
100 g sokeria
1 muna (tarvitset vain puolet)
1 tl vaniljauutetta
150 g vehnäjauhoja
30 g kaakaojauhetta
(tomusokeria kaulimiseen)

Marenki:
4 valkuaista
275 g sokeria
1 rkl vettä
2,5 tl rommia

Koristelu:
125 g tummaa suklaata
1 rkl rypsiöljyä
ripaus suolaa

Vatkaa voita ja sokeria, kunnes seoksesta tulee kuohkeaa ja vaaleaa. Riko muna erilliseen kulhoon ja vatkaa sen rakenne rikki, siirrä puolet (~ 30 g) voi-sokeriseoksen joukkoon (loppua ei tarvita). Lisää vaniljauute. Sekoita jauhot ja kaakaojauhe keskenään ja siivilöi muiden aineiden joukkoon. Sekoita kaikki ainekset tasaiseksi taikinaksi. Kääri taikina kelmuun ja laita jääkaappiin tekeytymään muutamaksi tunniksi.

Levitä tomusokeria pöydälle, jottei taikina tartu siihen kiinni. Kauli taikinasta ohut, n. 5 mm paksu levy. Leikkaa taikinasta ympyröitä muotin (halkaisija n. 5 cm) avulla ja siirrä leivinpaperilla vuoratulle pellille. Paista 180 asteessa n. 9 minuuttia. Anna jäähtyä. Kekseistä voi tehdä myös pienempiä, jolloin saat kivoja suupala suukkoja.

Laita isoon lämmönkestävään kulhoon valkuaiset, sokeri ja vesi. Laita sopivan kokoiseen kattilaan hieman vettä ja kuumenna poreilevaksi, ei kiehuvaksi. Tätä odotellessa vatkaa seosta sähkövatkaimella n. minuutin ajan. Nosta kulho poreilevan veden päälle, pidä lämpö mahdollisimman matalalla. Vatkaa seosta 10 minuuttia, kunnes se on kuohkeaa ja jopa hieman sitkeää. Nosta pois lämmöstä. Lisää rommi tai jotain muuta nestettä. Siirrä marenki pursotuspussiin ja pursota se keksien päälle. Laita jääkaappiin siksi aikaa kun valmistat suklaakuorrutteen.

Sulata suklaa, lisää rypsiöljy ja ripaus suolaa. Anna jäähtyä 10 minuuttia. Lusikoi kuorrute keksien päälle. Anna jähmettyä ennen tarjoilua.

Pikkupusuja.

Viikko kohta lomalla, tässähän on saanu tehtyä vaikka ja mitä.

Tuntuu että vajaan viikon aikana olen tehny asioita enämpi mitä joulu- ja tammikuun aikana yhteensä.  Leivinuunia olen lämmittäny pariin otteeseen ja leiponu vaikka ja mitä, vaikka pakkasta nyt ei olekaan niin paljon että tarvisi lämmittää (ei lämmin luita riko). Kaappeja olen järjestelly uuteen uskoon (ja vähän parempaan järjestykseen), myös kaverille raivannu tilaa ja laittanu vaatteita ja rättejä hyllyihin. Koko aikaa ei villakoirat juokse jaloissa kun ehtii imuroimaanki useammin ku kerran kahteen viikkoon. Kotonakotonakin siis pääsin käymään ja oleen pari yötäkin, mitä ei ole tapahtunut pariin kuukauteen. Talon sisustusta olen miettiny ja jotain tehnykin, ahistaa vaan kun joutuu odottaan aina Taavia kun en jaksa enää mitään isompaa tehä. Ehkä se on vaan hyvä että joutuu pohtiin siirtoja vähän kauemmin, ei tule raahattua kalusteita ees ja taas.

Tänään leivoin skonsseja ja viipalekeksejä, Wilhelmiinoiksi kai niitä keksejä kutsutaan. Lopuksi laitoin karjalanpaistin uuniin muhimaan, muusi laittaa vielä tulille ja pääsee mussuttamaan herkkua. Skonsseja tein ekaa kertaa ja varmuuden vuoksi tehin vähän pienempiä kun en lämmittäny uunia aivan 200 asteeseen. Wilhelmiinat on parasta kahvin kanssa ja tietenki niitä pitää bähän märkyyttää. En voi ku olla onnellinen tuosta leivinuunista ja isosta keittiöstä, on tilaa touhuta ja kaiken sortin padat kehtaa tehä kun ei tarvi pitää sähköuunia päällä useaa tuntia, sen verran pihi olen sähkönkulutuksen kanssa. 

Skonssit

4 dl vehnäjauhoja

2 tl leivinjauhetta

1 tl suolaa

1 tl sokeria

50 g voita

2 dl maitoa

1 dl juustoraastetta

Voiteluun: 1 keltuinen ja tilkka maitoa, pinnalle juustoraastetta

1. Sekoita kuivat aineet keskenään, nypi voi joukkoon.

2. Lisää neste ja raaste nopeasti sekoittaen. Älä vaivaa taikinaa.

3. Tehe n. 3 cm paksuinen taikina ja ota muotilla skonsseja. (Minulla oli n. 2 cm paksuinen taikina)

4. Voitele ja lisää loppu juustoraaste, paista 200 astetta 15 min.

Pikku skonsseja.

Wilhelmiinat

200g voita

2 dl sokeria

2 rkl siirappia

1 keltuainen

5 dl vehnäjauhoja

1 rkl vaniljasokeria

2 tl soodaa

1. Vaahdota voi, sokeri ja siirappi, lisää keltuinen.

2. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää taikinaan parissa erässä vaivaten lopuksi murumaiseksi taikinaksi.

3. Tehe 2-3 cm paksuisia tankoja ja aseta ne pellille, jätä tarpeeksi väliä koska taikina leviää. 

4. Paista 175 astetta 13-15 minuuttia. Leikkaa paloiksi heti uunista oton jälkeen.

Muumipurkit sai täydennystä.

Ikean reissua tässä vielä suunnittelen ensiviikolle. Keskiviikkona on neuvola ja maanantaina tuleepi viiminen kunnon palkaa, niin joko tiistaina tai torstaina lähen ajeleen jos ei ole mikään tappokeli ajaa. Onneksi mitään kovin isoa ei ole tarve ostaa, yks isompi matto vaan jos löytyy joku sopiva.

Sisällä ja ulkona, talvi on paras vuodenaika.

Talvi on ihana! Ulkona on kaunista, ilma raikasta ja ulkona on aina tekemistä. Sisällä saa illan tullen sytytellä kynttilöitä, lämmittää leivinuunia ja leipoa. Tänä talvena vaan on ollu melkosta sahausliikettä elohopean kanssa, pari viikkoa sitten oli pakkasta -37 astetta parhaimmillaan ja nyt on pari astetta plussan puolella, ja on muuten liukasta. Onneksi enää ei ole töitä, ettei tarvi lähtä liikenteeseen jos ei halua, eli jätän jo pihan kolaamiset Taaville tai soitan siskolle, jos alan hautautumaan lumen alle. Odotan vaan että tämä maha häviäis ja sais nukkua normaalisti, tai ainakin normaalissa asennossa, ahistaa koko ajan kun pitää vaihtaa asentoa ja asennon vaihto vasta onki hankalaa. Kaverin liikkeet on vähän muuttuneet, enää ei tule niin kovia karate iskuja, vaan on enämpi venyttelyä ja kokeilua saako enää raajoja suoraksi. Alkaa vissiin tila jo loppuun kesken.

Kävin taas kirppiksiä kiertään ja löysin taas pari kestovaippaa, yhet housut ja paidan sekä pari pikkusta tuttipulloa. Pitää varmaan jossain vaiheessa ostaa kaikenvara maitoa, jos minusta ei maitoa kaverille heru. Makkariin mietittiin jo uutta järjestystä Taavin ehdotus varmaan toteutetaan (pinnasänky on sen puolella sänkyä, en tiiä missä vaiheessa huomaa tämän). Olohuoneeseenkin olen jo miettinyt uuden järjestyksen, mutta  en minä enää jaksa siirrellä huonekaluja, niin kaikki jääpi oottamaan että Taavi on kotona ja se innostuu touhuaan (eli minusta liiankin kauan).

Pientä somistusta olohuoneeseen.

Valkosia ruusuja ja mursketta.

Viikonloppuna olin kotonakotona käymässä Pekun kans. Olihan meillä hauskaa, käytiin lauantaina ja sunnuntaina metässä kävelemässä, minä kävin mummulassa saunassa (en muista millon viimeksi kävin mummun kans saunassa) ja sai istua äitin ruokapöydän ääreen. Muistin jopa ottaa kameranki matkaan ja leikkiin pitkästä aikaa kuvaajaa, vaikka omistankin ihan tavallisen kameran. En minä jaksais mitään isoa laukkua kantaakaan matkassa, taskuun sopiva kelpaa mulle. Tiesin että Peku on mielissään kun pääsee juokseen metsään, tykkää temmeltää lumessa niin paljon. Eikä sitä haittaa vaikka upottaa, sillon loikitaan vähän korkeammalle että pysytään pinnalla. Erittäin hyvin Peku minua tottelikin. Pariin kertaan piti kutsua Pekua, kun alko oleen aika pitkään poissa ja pariin kertaan lähti väärään suuntaan. Mutta kyllä sillä on karhukoiran luonne, tottelee vasta sitten kun itse niin haluaa, jos on joku hyvä haju niin se haistellaan loppun asti.

Sinistä taivastakin näki pitkästä aikaa.

Peku osaa omatoimisen kuntoilun.

Luminen kaveri ja komia sellanen.

Sinne metsään se on menossa, mietin että kaippa se osaa tulla takaski.

Piti huutaa se takasin mutta totteli kumminkin.

Minä niin tykkään!!

Äippäloma

Eilen oli viiminen työpäivä, vähän on outo olo... Ei tarvi huolehtia työasioista, ei tarvi pitää puhelinta (taikka kahta) koko aikaa taskussa, ei tarvi lukea sähköposteja, ei tarvi katsoa onko tilauksiin tullut muutoksia tai uusia ylläri tilauksia. Saan ottaa päikkärit just sillon ku haluttaa, saan siivota huushollia päiväs aikaan, saan käydä pitkästä aikaa kavereilla kylässä ja pääsen lähteen kotiakotia vaikka heti, eikä tarvi liikkua kellon kanssa. Lyllerrän vaan Pekun kans menemään, lämmitän leivinuunia, leivon ja laitan kaverin tarvaroita kasaan (niin ja ylipäänsä hankin niitä...). Niin ja ehdin ehkä kirjottaa tännekin.

Uutena olen ostanu yhden bodyn ja housut, harsoja ja tutit (Peku söi jo yhden). Rattaat, turvaistuin, pinnasänky, lämpöpussi vaunuihin, vaatteita ja lakanoita ja muuta olen hankkinu käytettynä ja saanukin jonni verran. Vielä on hankkimatta vaatteita (mutta pitää varmaan odottaa että kaveri syntyy niin tietää minkä kokosia vaatteita ostaa), kantoliina, sitteri, syöttötuoli (ei vielä ajankohtainen), pulkka ja varmaan paljon muutakin mitä en ole älynny hankkia.

Vaatteet odottaa käyttäjäänsä.

Rattaat ja turvaistuin, molemmat käytettynä ostettu.

Mitä mulle ja kaverille sitten kuuluu? Tänään oli neuvola ja täytettiin myös isyyden tunnustus laput, viikkoja on nyt 35+0, aika äkkiä tämä aika meneeepi... On se hyvä että tästä vuodesta alkean voipi isyyden tunnustaa jo neuvolassa, jos on varma asiasta. Verenpaineet ja hemoglobiini on ollu koko ajan tosi hyvät, virtsassa ei ole ollu mitään koko aikana, istukka on noussu yhtäkkiä kohdun suun edestä ja saan synnyttää normaalisti, turvotusta on vähäsen jaloissa, mutta sormet on turvonnu melko paljon ja vasen käsi on tosi kipeäki. Jos joutuu puristaan jotain niin välillä sattuu todella paljon, saattaa olla paleltuneetkin, kun vasemmassa kädessä sormen päät tuntuu aivan ku olis polttanu tai palelluttanu sormenpäät. Sormien niveletkin on toisinaan kipeät ja löysän oloset. Nukkumaan pystyn vaan kylellään ja sillonkin molemmat kädet painuu ja tunto häviää koko käsivarresta. Selällään ei voi nukkua kun alkaa heti särkeen alaselkää, vaikka oliski kiva maata koivet kohti kattoa. Välillä siis nukutaan kolmen tunnin unia kun ei vaan saa asentoa missä nukkua. Taavi myös väittää että vien paljon tilaa... (meillä on 120 cm sänky). Vauva liikkuu erittäin vilkkaasti, ja on hyvässä asennossa pää alaspäin. Taavi on antanu kaverille jo nimen; Kung Fu Banda 2 ja on kyllä nimensä veroinen kaveri, osaa vaikka ja minkälaisia liikkeitä ja iskut tulee välillä lujaa. Koko maha pomppii joskus aivan ku tennispallo pyöris kuivausrummussa.

Nyt on pullataikina kohoamassa ja leivinuunissa hiillokset hiipumassa, katsoa jos innostun leipomaan lisää, vaikka munat mulla saattaa loppua kesken. Eihän sitä kaikkeen leipomiseen munia tarvita. Kunhan nyt saan laskiaispullat tehyä niin olen onnellinen. Niin joo ja uusia kuvia piti laittaa tänne äitiyspakkauksesta ja tavaroista.

Taikinaterapiaa.

Laskiaispullia ja Mariannekierteitä.