Joulukin tulee....

Oon teheny ravintolahommia vuodesta 2007 asti, eli siitä lähtien Joulu ei ole ollut rauhoittumisen aikaa, perheen kesken lahjojen jakoa ja syömistä vaikkei nälkä oliskaan. Minun Jouluun on kuulunut juoksemista, kantamista, juoksemista, viinan kantamista, juoksemista (varo ettet tallo jotain ipanaa samalla), tehet lisää ruokaa, putsaat pöydät (englantilaiset lapset ovat avanneet lahjansa), kannat ruokia pöytiin (yrität saaha lautaset mahtumaan pöytiin, vaikka ootki siivonnu pöytiä), vihdoin kun asiakkaat on lähteneet yrität siivota mahdollisimman äkkiä kun pyhätyö on kallista, ja haluat ehtiä avaamaan ees yhen lahjan ennen kun nukahat. Niin ja tämä jouluhössötyshän on alkanut jo marraskuun puolessa välissä ja jatkuu pitkälle tammikuulle. Kun on perheessä ja oikeastaan suvussa ainut joka tekee tämmöstä työtä, kukaan ei ymmärrä miten joku voi olla Jouluna töissä... Vaikka iskä ja veli joutuu oikeastaan poikkeuksettaa auraamaan aattona (viime aattona tosin hiekottaan), niin silti tätä alaa ei oikeen ymmärretä. Vaikka en kyllä aina ymmärrä itekkään miksi tätä tekee. Aina on pelko perseessä, että tykkääkö ihmiset ruoasta, mitä jos möläytät vahingossa jotain (yksissä häissä meinasin alkaa laulaan ääneen Stigin Puumaa mä metsästän.......) ja millon pääset kotiin.

Onhan tässä hommassa hyvätkin puolensa asiakkaat on erilaisia, joillekin voit jutella kuin kavereille ja tunnelmakin on vapaampi ja rennompi. Tässä minun työssä saan onneksi tehdä monenlaisia tehtäviä, eikä päivät ole täynnä äänekkäille turistelle tarjoilua. Taavikin on Joulun töissä, niin voin minäkin olla, ei tarvi tiettyyn aikaan olla kotona. Yhet jouluvalot oon laittanu ja tonttu-ukon leivinuunin päälle istumaan. Kinkkua tuskin tuun paistamaan, sitten kun minä kyllästyn tähän työhön, hankin ittelleni toisenlaisen  ammatin, sitten teen kaikki niinkuin äitin kans ollaan tehty. Syödään aamulla joulupuuroa ja sekametelisoppaa, käydään haudalla/haudoilla, katsotaan Lumiukko ja Joulupukki ja noitarumpu. Syödään joulupäivällinen kinkkuineen ja kaikkine herkkuineen (jotka oon edellisinä päivinä ehtiny tekemään, kun ei ole tarvinnu töissä juosta), käydään joulusaunassa ja avataan lahjat. Jouluna yölläkin saa syödä, ja uusia pelejä pelatessa tai leffoja katsottaessa yön tunteina on mukava käydä syöpäsemässä välistä. Tämmönen on minun Joulu sitten kun ehdin niitä viettää ja kun kotona on joku muukin kuin minä ja Peku. Kotiakotia minä voin aina mennä jos, ehdin ja Taavi on töissä. 

Tällä viikolla saan sohvatkin, JEEE!! 5. päivä lupasivat että sohvat on rovaniemellä, minä tosin oon varmaan töissä, ainakin Itsenäisyyspäivä menee töitten merkeissä. Pitää toivoa että saahaan sohvat jotenki tänne, Taavi lähti käymään Torniossa mutkan ja tulee lauantai aamusta. Olipas siinä taas vuodatusta, mutta toivottavasti joku jakso lukea ja ymmärsi ees osan.