keskiviikko 5. helmikuuta 2014

Se tunne, kun tiedät seuraavan osoitteesi.

Ja siinä osoitteessa kasvaa mehtää, missä pitäisi viikolla 25 olla sorapohja valmis. Kirveet ja moottorisahat töihin heti ku ilmat on mukavan keväiset ja aurinkoiset (mejän tuurilla sataa räntäpaskaa viikon putkeen). Mutta sitä ennen pitää löytää kaiken maailman mestarit (ja sankarit); rakennuksen, vesi- ja viemärilaitteiston, ilmanvaihtolaitteiston ja pääsuunnittelija. Parasta olis, jos yksi pystyis hoitaan monta pestiäl, mutta siinä onki sitten varmaan ettiminen, huoh.

Paljon on pyöriny ajatuksia päässä viime yönä ja tänään, teho viikko ollu meillä, nyt saahaan vähän huoahtaa jaa miettiä mitä tässä ollaankaan tekemässä. No ei vaiskaan, kyllä me melko tarkkaan tiedetään mitä ollaan tekemässä, miten se tässä on varmaan se jännin juttu, mutta onneksi meitä on kaks hoitamassa näitä asioita ja ennen kaikkea ollaan samaa mieltä monesta asiasta. Kun kerättiin tavaraa siihen taloon, ei meillä tullut kertaakaan tinkaa. Ensi viikolla sitten uudestaan sinne pankkiin, ja tekeen/hakeen lisää papereita, kuhan ei vaan hukkais mitään. Keittiösaarekkeesta met (minä) ei puhuttu mitään, se kun on vielä niin epäselvää millanen siitä loppujen lopuksi tulis. Paljon on mielessä ideoita senkin suhteen, mutta ehkä minä odotan siihen, että pääsee sitten mittailemaan livenä minkä kokosen ja muotosen siitä tekee.

Tästä nyt tuli tämmönen pieni avautuminen, onneksi mulla on tämä, niin ei tartte naamakirjaan kaikkea paljastaa. Ei kaikilla tartte tietää että ollaan rakentamassa taloa, totta kai minä sanon ihmisille miten asiat on jos net kysyy ja läheisille ystäville avaudun (joskus ehkä liiankin suoraan ja äkillisesti). Mulla vaan on pakko päästää välillä höyryjä ulos, tai minun pää räjähtää. Totta kai minä Taavillekin puhun ja hölötän paljon asioita, mutta ei sekään ole aina paikalla.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti