Vihdoinkin asiat etenee.

Eilen sain puhelun Muurametalon edustajalta. Vihdoin ja viimein, toisaalta, on hän mahollisesti yrittäny saaha minua kiinni, mutta en ole ehtiny vastata. Hän sitten tulee ensi viikon tiistaina käymään meillä kylässä, Taaviki on sillon täällä, onneksi. Meille tulee erilainen viikko, kun maanantaina mennään sille pankkikierrokselle ja tiistaina sitten palaveerataa sen edustajan kanssa. Jos leipasis vaikka jonku suolasen piirakan, mistä lie Oulusta asti tulee käymään juttusilla, saa ees vähän suolapalaa. Äitihän meillä on aivan paniinkissa tällä hetkellä, yks tyvär aikoo rakentaa talon ja alkaa velalliseksi, toinen suunnittelee Tampereelle muuttoa. Äiti kun ei oikeen tykkää muutoksista ja pitäs aina tehä niinku se sanoo, jos äiti sais päättää minähi asusin vielä kotona. Hassu äiti, onneksi oon oppinu jo, että osa jutusta saa mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.

Yhessähän me ollaan lainaa hakemassa, taloa rakentamassa ja päätöksiä tekemässä. En minä ihan kenen tahansa kanssa alkas tähän rumbaan. Mielenkiinnolla ootan millaset keskustelut meille tulee. Kuhan ei aleta Taavin kans kovin tinkaamaan sen miehen nähen, tai kuullen. En millään jaksais oottaa, viime yönäkään en saanu nukuttua montaa silmällistä. Olen vaihtamassa myös puhelinliittymää ja alkaa menen kohta aika umpeen senki kanssa, jännitän siis sitäkin että mitä jos mulla ei ole puhelinta ja se edustaja yrittää soittaa. Paljon oli mielessä asioita yöllä, sitten kyllä tuli uni ku herätyskello soi ja olis pitäny nousta. Onneksi ei ollu töihin meno, vaan pääsin keltaseen taloon aamukahville ja poriseen kaikesta mahollisesta.

Lähin sitten aamukahvin jälkeen ajeleen ja päädyin kotiakotia, oli sellanen fiilis että autolla ajelu vähän rauhottas. Kävin sitten syömässä, ottamassa päikkärit ja tulostamassa pankkeja varten papereita. Tuommoset päivän reissut on ihan paikallaan toisinaan, vaikka eihän tuo bensa ilmasta ole, mutta silti. Kävin tulomatkalla nappaan siskon Kuntotieltä matkaan ja lähettiin Amarilloon syömään. Ruoka oli hyvää ja seura parempaa, hyvin saatiin pari tuntia kulumaan syödessä ja jutellessa. Mitäs minä sitten teen ku se muuttaa Tampereelle? Pitäs vissiin hankkia lisää kavereita, tai no ehkä ei, kun en minä ehi nähä lähellekään niin paljoa nykysiäkään kavereita mitä tahtosin.