Mietin kyllä miksi minä taas aloin tähän hommaan! Ei paljon vapaapäiviä ole vietetty ja töissä saanu olla kellon ympäri ja asiakkaat juoksettanu ympäri Vaattunkia. Välistä mulla on ollu Peku töissä matkassa, ettei sillä tartte olla ilman ruokaa koko päivää. Ja on mullakin seuraa, henkistä väsymystä helpottanu kun saanu välistä halata Pekua. Taavia en ole paljon nähny, sillon kun oltu yhtaikaa kotona, minä oon yleensä nukkunu. Kaikesta tästä huolimatta minulla on vauvakuume alkanu vallata mieltä. Mullahan on ollu aina vauvakuume, olen vaan saanu järjellä pidettyä sen aisoissa. Saapi nähä miten pitkään saan sen pidettyä aisoissa, vasta vaihtanu työpaikkaa enkä heti kehtaa äitiyslomalle jäähä. Pomoilla pitäs taas alkaa ettiä työntekijää, minä kun olen tällä hetkellä yksin vastuussa mökeistä ja ravintolasta, ei ole löytyny vielä samanlaista hullua.
Valokuviakaan en ole ehtiny ottaan, vaikka kamera mulla on näjemmä ollu laukussa koko ajan matkassa. Eipä siinä, aika ykstoikkosia kuvia olis varmaan laitettavanakin... Niin tosiaan, sainhan minä joululahjojakin, Taavin kans päätettiin ettei osteta toisillemme mitään, porukoilta sain ompelukoneen. Oon saanu otettua sen paketista pois, mutta en ole vielä testannu sitä. Laitan koneesta kuvia ja mielipiteeni kunhan saan testattua sitä. Nyt pääsen lyhentämään verhoja ja laittamaan rypytysnauhat, saan makkareihinki verhot paikoilleen. En ole jaksanu enää välittää näistä pikkuasioista, kun muutenkin jääny tämä kodinhoito vähän retuperälle. Joulusiivousta en ole tosiaankaan tehny, pyykkiä oon saanu vähän pyörtitettyä, imuroidakin pitäs mutta oon ollu niin väsyny kun viimein kotia olen päässy etten ole jaksanu tehdä mitään. Mutta onneksi mulla on ihana mies kenen viereen saapi nukahtaa (sillon kun Taavi on täällä).
Pekulle on minun mielestä tullu kaikki pysyvät hampaat, ainakin kokoa ja määrää alkaa suussa olemaan ihan riittävästi. Näykkimistä ja puremista se on vähentäny jonkin verran, sillon kun se on tylsistynyt, ei saa tahtoaan läpi tai on huomionkipeä eikä saa huomiota alkaa näykkiminen, haukkuminen ja riehuminen. Mutta osaa kyllä olla ulkona yksin ja vaikka on pakkastakin, naama sillä on toisinaan huurussa, mutta pihalla se viihtyy paremmin yötkin. Lumesta se on aivan sekasin, hyppii, pomppii ja kaivaa koko ajan, metässä se on hauskan näkönen ku ei välttis näy ku takamus hangesta. Tällanen pikanen postaus, että hengissä ollaan vaikka blogissa ei ole mitään tapahtunu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti