18.9. oli talon luovutus ja esittely, eka yö omassa kodissa, koiruuden haku Ranualta ja tavaroita raidatessa. Peku on jo kotiutunut ihan hyvin, viime yö vaan oli vähän rankka kun vikisi ikävää moneen otteeseen. Ensimmäiset yöt yksin ilman Jetsua, joka jäi Ranualle, hää on toipunu vissiin vähän paremmin eroahdistuksesta. Melkonen menijä tuo Peku on, utelias ja uskaltaa mennä ja katsoa mitä nurkan takaa löytyy. Ihan tapaus, kuvia josksu myöhemmin.
Taloesittely tosiaan oli 18.9, mutta minä livistin paikalta ja jätin Taavin vahtiin. En minä oikeen tykänny siitä että toiset tulee kattoon mejän kotia ja arvostelee, mieluummin lähin hakeen uutta perheenjäsentä kotia. Tuli vaan sellanen olo, kaikkihan me tehdään itsemme näkönen ja omille tarpeillemme tarkoitettu koti, vaikkakin se olisi valmistalo. Jälkipostaus: Eli tällähän minä tarkoitan sitä tunnetta, kun olet vaikka muuttamassa etkä halua olla paikalla kun asuntoa esitellään uudelle ehdokkaalle. En minä ainakaan halua olla kyyläämässä että mitä ne kyylää, kai te tiiättä mitä tarktoan, vai onkohan tämä joku minun oma juttu.
Pitäs vissiin jaksaa ottaa kuvia ja laittaa omakin kone toimintakuntoon, että voipi laittaa kuvia muutosta, kodista ja koirasta. Tällä hetkellä keittiön lattialla on varmaan neljän Lapparia siputtuna, eikä niitä tee mieli ottaa pois, kun Peku hoksaa kyllä että lehen päälle pissataan jos sisällä alkaa pissattaan. Palataan myöhemmin asiaan, Elina kiittää ja kuittaa tällä erää. Meinaa jo väsyttää kun yhdeksän tuntia juossu mummojen ja turistien perässä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti