Paluu arkeen.

Canarian reissu takana, ja mukavat työputket eessä. Puerto Ricossa siis asustettiin ja käytiin Inglesissä ja Moganissa, jälkimmäinen on aivan ihana satamakylä, paljon nähtävää ja uusia sekä vanhoja kauppoja. Aurinko paisto jaka päivä, mikä oli ihan mukava muutaman viikon pimeyden jälkeen, sain jonku verran rusketustakin. Minähän en oikeen helpolla rusketu, saan oikeasti ottaa koko kesän aurinkoa että näyttäsin joltain. Naama lehahti täyteen pisamia ekan päivän aikana ja korvsta ja otasta lähteepi nahka. Minä ja veli vietettiin enämpi aikaa hotellin altaalla aurinkoa ottaen, uiden ja korttia pelaten. Äiti ja iskä lähti joka päivä rannalle aurinkoa ottaan, kyllähän meki rannalla käytiin, mutta tuliin veljen kans siihen tulokseen että hiekkaa on kotonaki. Ei se allas nyt niin iso ollu, mutta kyllä siinä ui (veli sukelteli) ihan hyvin. Anteeksi huono kuvanlaatu, mutta oli vähän kiire. Tuohon altaalle ei ees kukaan ulkopuolinen nähny saatikka päässy, sai olla ihan rauhassa, tai ainakin sillon ku norjalaisia ei ollu mesuamassa (ihme kansakunta).

Hotellin allas illasta.

Altaan "näköesteet", ei paremmat vois olla.

Moganiin mentiin lautalla, tulomatkalla nähtiin delfiinejä, ne uiskenteli veneen ympärillä ja olihan ne melko söpöjä. Mogan oli minusta mukavampi paikka entä Puerto Rico, enämpi kauppoja, tasasemmat maastot ja se paikka on ollu siellä melko kauan, oikea satamakaupunki missä oli oikeaa elämää. Puerto Rico on rakennettu turisteja varten, hiekat tuotu Saharasta, oikea turisti rysä, jokasessa ravintolassa on suomenkielinen menu ja kamala määrä portaita (lonkat ei oikeen tykänny).

Mogan ja pieni osa satama-aluetta.

Merivesi on aivan ihanan turkoosia. Mutta suolasta...

Oli Puerto Ricossa ainakin yksi erittäin hyvä ravintola, Maria Salinas. Omistaja oli luultavasti norjalainen nainen, ja oletettavasti siellä oleva mies tarjoilija oli hänen miehensä. Erittäin hyvää ruokaa tuoreista raaka-aineista. Ei turhaa hifistelyä, selkeät ja monipuoliset ruokalistat ja erittäin hyvää ruokaa ja mukavaa, rauhallista palvelua. Tuoksu oli niin hyvä että oli pakko alkaa syömään heti, ei ehtinyt ottaa ku yhden kuvan. Lisukkeina oli uuniperuna yrttivoilla ja kulhollinen paistettuja kasviksia jaettavaksi, kaikkea oli riittävästi ja erittäin hyvää oli.

Parasta lammasta, mitä olen ikinä syöny.

Pitihän se muutama irkkubaarikin kiertää ja juoda tuopilliset, ku Paten päivän vietin koneessa ja kentällä istuen. Kaikista paikoista missä käytiin, oli hyvin irkkubaareja ja ravintoloita, sai kuunnella musiikkia, nauttia auringosta ja kylmästä oluesta.

Muutama Guinnesskin tuli juotua.

Viikko on kyllä aivan maksimi tuollasessa paikassa, ainakin minulle. Jos tykkää maata päivät pääksytysten auringossa ja käydä kuuntelemassa Matti Nykästä, niin sitten sinne vaan muutamaksi kuukaudeksi. Mulle riitti toisinaan vartti pyyhkeen päällä ja oli pakko lähtä liikenteeseen, aina ei vaan jaksanu maata. Ja perhe on pahin, onhan se mukava viettää aikaa perheen kanssa, mutta kyllä kaikella on rajansa. Oli mukava ku Taavi tuli meitä vastaan kentälle ja pääsin kullan kyytiin ja omaan kotiin ja omaan rauhaan. Lunssan minä sieltä sain, nokka aivan tukossa, yskittää ja aivastuttaa koko aja, äänikin on painoksissa.