tiistai 17. marraskuuta 2015

Ei pysy enää piilossa ei...

Voi maha sanon minä. Näinhän tässä kävi mitä olen aina vähän ounastellutkin, voisin skipata tämän yhdeksän kuukautta ja ottaa sen kaverin suoraan syliin. Toppahousut ei mene kiinni (onneksi niissä on henkselit niin pysyy sentään jalassa), toppatakki alkaa oleen aika tiukka varsinkin jos on paksu paita alla, Taavin yks huppari on jo käytössä ja hänen takkejaan pitää kohta alkaa suunnittelemaan. Yhden kuvan olen mahasta ottanu kun ystävälle piti näyttää minkälainen pallo paidan alla on, en ole mittaillu vatsan ympäryksiä, olo on vaan niin lihava (vaikka ennen raskautta en mikään malli ole ollutkaan, mutta alkaa pikkuhiljaa ahistaan). Taavi sanoo pallomahaksi ja mittailee joko olen yhtä leveä joka kantilta. Onneksi muita kipuja ei ole kun häpyluussa, mutta toisinaan sekin kipu on niin kova ettei kävelystä tule mitään. Eritoten näillä keleillä kun on liukasta ja sohjoa ja kävellessä tulee jännitettyä keskivartalon lihaksi enämpi, niin silloin kipu myös yltyy kun lihasten jännittäminen yhistetään liikkumiseen. Ahistaa myös kun huomaan vauhtini hidastuvan. Olen tottunu kävelemään aika nopeaan (persjalkasella on hyvä pitää kunnon tahti että pysyy perässä) ja nyt alkaa kävely muuttuun melko ankkamaiseksi. Sisko sano että kävelen ku Simpsoneissa... Kiitos.. Äitiysloma mulla alkas viimestään 3.2.2016 ja aikasintaan 11.1.2016, saa nähä miten kykenee olemaan töissä. Suunnitellaan että jonkusorttista palaveria täytys pitää että jutellaan miten oon jäämässä äippälomalle ja mitä pystyn tekeen ja mihin tarvin kaveria ja missä vaiheessa. Ideana on ihan hyvä ja kannatan, mutta tämä on minun eka raskaus niin vähän on paha mennä sanomaan mitä pysytyn tekeen missäkin vaiheessa. Uus opastakki pitää varmaan ottaa jo toimistolta mukaan, ei maha vanha mennä enää kiinni.

Peku onneksi alkaa tottuun uuteen vauhtiin, aluksi vähän ihmetteli että mitä se akka hidastelee. Mutta onneksi lunta alkaa tuleen niin pääsee meneen potkurilla ja Peku saapi juosta. Ostin oikeat veto valjaat sille niin on vähän helpompaa sille vetäminen, kuvia en vielä saanu otettua kun ei malta oikeen olla paikallaan kun pitäs olla liikkeellä koko ajan. Yksinään sillä tahtoo olla vähän hidasta meno kun aina on joku merkannu sen puut, pensaat ja lumipaakut. Pyörätiet on vielä vähän huonossa kunnossa mutta teillä pystyy putkutteleen ihan hyvin. Toivottavasti pian pakkautus lumi pyöräteillekin kunnolla.


Kyllä tämä on nättiä aikaa.

Peku tykkää lumesta.
Ekat joulutortut leivoin jo viikonloppuna kun lämmitin leivinuunia, pipareita en vielä tehny niitten aika on sitten joulukuussa. Viimestään ku pidetään siskon kans jouluilta. Mennään joulukirkkoon laulaan kauneimpia joululauluja ja sitten tehään pipareita ja juodaan glögiä, vähän ku joulun avaus. Viime vuos jäi välistä kun sisko oli Tampereella, mutta nyt päästään taas märsäämään kirkkoon ja leipomaan. Mulle tulee vähän ankea Joulu muuten. En saa juoda punaviiniä, jouluolutta tai oikee glögiä, en saa tehä kunnon juustolautasta ja makeaa pitäs muutenki välttää. Onneksi graavikalaa ei ole ikinä kuulunu minun ruokaympyrään, niin siitä ei ole tarvinnu luopua. Kyllä on pullahi niin hyvää ku leivinuunissa paistaa ja torppaki lämpiää kivasti. Yritin tehdä oikeasti pikkupullia, mutta ei taaskaan onnistunut. Nyt ne on melkeen normaali kokoisia pullia, mutta isompia ku yritin. Ei vaan onnistu pikkupullat mulla.

Pitihän sitä pullaaki leipoa samalla.
 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti