Salilla ja piparien tekoa. Toisin sanoen, ihan yhtä tyhjän kans.

Pipareita ja joulun valoja

Tehtiin siskon kans perjantaina pipareita ja joulutorttuja ja katottiin Toljanteria. Ollaan tehty samaa viime vuonnahi, nyt ei vaan mahettu ehtiä Joulukirkkoon. Ensi vuonna yritetään päästä. Joo en tehny piparitaikinaa itte, tulis aivan liikaa pipareita. Ostin Myllyn Parhaat Piparitaikinan, missä luki että tehty uudistuksia kuluttajaraadin kanssa. Oli mielestäni paremman makusta mitä ennen, mutta tuli aika vaaleita pipareita, varmaan osaksi siitä syystä ekat pellit paistu vähän liikaa.

Olin tänään reipas ja kävin salilla kävellen, sali on sentäs kaupungin toisella puolen, sai raikasta ilmaakin samalla. Nyt ei ollu ees ruuhkaa, sai rauhassa ähkiä ja puhista menemään. Vähän vaan tuntu että polvet sanoo sopimuksen irti, jalkaprässin kyllä kesti kaikki 3 sarjaa, mutta vatsarutistuksissa taljassa kolmas sarja meinas olla tuskaa. Polvet ei vaan tykkää jos oon paljon niitten päällä. Oon kyllä huomannu sen ennekin, en ole paljon harrastanu kontallaan oloa siitä johtuen (olipa vähän irstas laini). Illan ratoksi sitten koristelin pipareita, tein minä Miehellekin oman piparin.

Kullan pipari, joku fiksu tietää tästä jo Miehen nimen.

Taavihan se on, minun mies. Paras mies mulle! Taaskaan siitä ei kuulu kämpile, saan kohta syyä uudestaan ruoan sen kanssa, ku on uudestaa nälkä. Vaikka söinki ison läjän muusia ja makkarakastia, hyvää ruokaa saattaa syyä paljon, vaikka ei enää nälkä oliskaan.