Pitäs päästä siihen normaalii rytmiin.

Tai mitä se normaali rytmi mulla sitten ikinä onkaan. Vois vaikka alottaa sillä, että lopettas syömisen jossain vaiheessa iltaa, mutta  mitä sitten jos saan ruokaa naaman eteen vasta ilta kymmenen aikaan. Sitten olis tuo unirytmi.. En minä saa unta ennen puolta yötä, vaikka joskus oliski päivävuoro, sitten aamulla väsyttää entistä enemmän. Sitten on nuo kaiken maailman jouluherkut mitä tänne minunki luo on kertyny, vaikka en kotoa ottanukaan matkaan oikeastaan mitään.

Joulun tosiaan olin töissä, taas.. Joulupäivänä ku pääsin töistä, lähettiin Taavin kanssa ajaan meille kotio, ja sepä olikin matka. Erittäin liukasta, jossain vaiheessa hieman hiekkaa tiellä ja viiminen 10 kilometriä pelkkää jäätietä, missä vesi valu. Ei paljon perä pysyny tiessä, Taavihi piti käjet melko visusti ratissa tai sen läheisyydessä. Tapanina mentiin sitten juhliin perhepiirissä mummun synttäreitä, sehi matka oli aika mielenkiintonen. Nyt on Taavikin tutustutettu äitin puolen sukuun, ihan hyvin se pärjäs, vaikka vähän ujo onki, varsinkin hieman kova äänisessä seurassa. Iskä ja vanhempi veli oli auraamassa tai hiekottamassa oikeastaan koko joulun, ja maholisesti näistä säistä johtuen Soneran linkkimasto oli/on aatosta asti ollu rikki, toisin sanoen meijän kotikylässä ei ole kenttiä, ei puhelin taikka netti. Pelottavaa oikeasti, vaikka onhan se mukava välillä olla ilman mitään, mutta mitä sitten ku iskällä tai veljellä pitäs saaha meihin yhteys. Taikka jos joku sairastuu vakavasti, ei voi soittaa ambulanssia ku ei ole kenttiä. Äiti lupas soittaa ku saavat sinne yhteydet takas, ei ole vielä soittanu. Miten voi nyky aikana tapahtua tällasta? Joku kylä olla täysin eristyksissä monta päivää, eikä kukaan tee asialle mitään.

Kotonakotona

Olin minä ollu ihan kilttinäkin, sain lautasia, aterimia, reseptikirjan mihin saan itekin lisäillä kaikkea, autolaturin puhelimeen (ei toiminu, en tiiä vielä missä vika), lapaset, Pandora-korun, pari muumirasiaa ja vohveliraudan. Äiti sano että yks minun lahja on vielä kavoksissa, jos ennen juhannusta löytyy, niin olis ihan kiva.

Nyt minä alan taas vähentään tätä minun syömistä, ei päästä bikinikuntoon tällä vauhilla. Salikin aukeaa onneksi taas, jos jaksaa töitten lomassa käydä. Alkaa vaan tämä joulunaika viemään veronsa, eikä ole niin paljon tuota energiaa, että jaksais tehä mitään ylimäärästä. Varsinkin joulupäivän tuntu että jalat ei vaan kanna enää päivän päätteeksi.