Töissä on kiire, ihmisiä on liikaa kaupoissa, kaikilla on tulenpalava kiire joka paikkaan ja siinä hötäkässä ei muisteta olla ystävällisiä taikka osata ajatella toista kanssakulkijaa; aattona rauhotun sitten. Tältä minusta alkaa tuntua tämä joulun odotus. Anteeksi jos lannistan jonkun alkavan joulun odotus innostuksen, mutta tältä tuntuu tällä hetkellä. Huomenna saattaa olla eri fiilis, tänään on vähän väsyny olo. Enkä minä tiiä mitä haluan joululahjaksi! Iskä sano että vain kolme toivomusta, mutta jos minen keksi mitään. Joutuu käyttään liikaa aivoja, kun pitää miettiä perheelle joululahjat ja sitten vielä itellekin. Kahdelle kummitytölle olen lahjat ostanu, nuorimmainen uupuu, siskolle ja ukolle olen lahjat ostanu. Sitten vanhemmille ja mahollisesti appiukolle teen ite jotain kivaa (tai hyvää, heidän mielestä) en paljasta siitä vielä enempää. Jos lahjat ei onnistukaan, täytyy varmaan harjotella kertaalleen...
Tilasin myös muutamia talopaketti-esitteitä, saahaan ukon kanssa miettiä yhessä. Kävin myös Älvsbytalon esittelijän juttusilla tässä yks päivä (mainitsin edellisessä kirjoituksessa asiasta), valaisevaa etten sanoisi. Hieman petyin tarjottuihin sisustus vaihtoehtoihin. Muutama lattiavaihtoehto, kolmenlaiset kaappienovet... Ei kaakeleita.. Ja seiniin vain tapetteja tai levy ja maalaus. Minä en jaksa miettiä koko taloon tapetteja! Eikä ne oikeen ole ees minun mieleen, tai siis liiankin moni tapetti on minun mieleen, joten niitä häätys vaihtaa melkosen tihiään.. Joten luulen, tai olen oikeastaan varma, paneeli on oikea vaihtoehto. Mutta en halua puun väristä, vaan maalta seinät hieman vaaleiksi, mutta kuiten että puun kuviointi näkys läpi. Olis hyvä että sais mahollisimman paljon samasta paikasta. Tai sitten paketista vaan seinät pystyyn ja keittiö ja kylppäri ja seinät "oikeilta" toimittajilta. Sitten täytyy vaan toivoa että Mieski ajattelee ees suurin piirtein samoin.. Ainaki paneelit se haluaa seiniin ja mahollisesti kattoonki. Mies tulee parin päivän päästä (esitteet toivottavasti kans) niin saahaan jutella tarkemmin asiasta.
Tässä blogissa kerron mitä -88 naiselle kuuluu, ns. kaunisteltu päiväkirja. Leivon ja kokkailen, harvoin täysin ohjeen mukaan, tai oikeastaan erittäin harvoin. Teen myös työkseni ruokaa, joten keittiö voisi olla kovemmassakin käytössä, suutarin lapsella ei ole kenkiä :) Aina on myös jokin pieni sisustus- tai käsityöprojekti kesken. Asustan Lapissa omakotitalossa miehen ja karjalankarhukoiran kanssa, maatilantyvär elää melko lähellä unelmaansa; lampaat ja kanat puuttuu vielä pihasta.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti