perjantai 22. elokuuta 2014

Vettä sataa ja syksy tekee tuloaan.

Meille tulee vauva!! Koiravauva!! Pikku poitsu saapuu samaan syssyyn kun saadaan talon avaimet, miten minä jaksan tämän kuukauden. Tuskaa kun en millään jaksa oottaa. Päätin sitten aamusta lähtä käymään lenkillä että saan aikaa kulumaan, vettähän siellä sato taivaan täydeltä. Kaikki silmälasit omaavat tietävät että hetkittäin näkyväisyys on melko nollissa sateella. Taitoin sitten nilkkani kivikossa... Onneksi vieressä oli kanto minkä päälle istahtaa hetkeksi, meni sitten hetki kannon nokassa sateessa istuessa ennen kun pääsin liikenteeseen. Känkkäsin sitten takas kämpile, en kyllä pitkään aikaan ole ollu niin märkä. Ja nyt on nilkka paketissa ja rauhottumassa, ei mulla muistaakseni tarvi ku kaks päivää töissä käydä ja taas olis pari vapaata. Mutta Taavi ei kyllä minua oikeen hoida, saatan alkaa hankalaksi kohta. Pitää silti yrittää känkätä pyykkitupaan ja laitan kyllä illan päälle kynttilöitä palamaan, että vähän mieli kohentus.

Sitten tämä koiran tarina, karjalankarhukoiran tarina tai siis sen alku. Velipoika päätti ottaa pennun Kuopiosta, kävivät Härmän reissullansa kattomassa pentuja ja aivan innossaan veli on. Äiti sitten eilen kahvilla kysy että miksei met oteta kans että saa tyttö pennut myytyä. Minähän sitten soitin Taaville että saisinko minä koiranpennun. Mikä parasta, ei minun tarvinu paljoa houkutella, kyllä me ollaan aina puhuttu että koira hankitaan jossain vaiheessa ja sen on oltava ulkokoira kun minun takia eläimiä ei sisällä voi pitää. Mutta sitten meille tulikin dilemma, narttu vaiko uros? Päivä sitä mietittiin, kun molemmissa on puolensa eikä kummallekaan ollu väliä kumpi koira on. Päätettiin sitten ottaa uros, ehkä suurin syy oli se että narttupentu on melko samannäkönen minun entisen koiran Katan kanssa. Meidän pitää siis kasata koirallekin koti tässä kuukauden aikana, ja päättää mihin koppi laitetaan. Paljon tapahtuu kuukauden päästä ja minä oon niin innoissani etten taho paikallani pysyä. Nimi poitsulle pitäs vielä keksiä, kuvia en voi vielä siitä laittaa, kun ei ole omia kuvia mitä laittaa. Valkosta sillä on oikeastaan vaan etujaloissa ja rinnuksilla, muuten musta ja lutunen, isokokonen siitä kuulemma saattaa tulla. Voi olla että nimi keksitään vasta kun nähdään millanen luonne ja minkänimiseltä se näyttää. Minä oon niin innoissani!!

2 kommenttia:

  1. Vauva :)
    Onnea :)

    Hommaa rilleihin sellaiset pyyhkimet? :)

    VastaaPoista
  2. Tai jätän suosiolla aina lasit pois, sitten pitää vaan toivoa etten eksy. Kohta minä pääsen koiran kanss juoksemaan. :)

    VastaaPoista